Tag Archives: aurinkosähkö

Kestääkö katto aurinkovoimalan? – katso tarkistuslista

Aurinkovoimaloiden kestävä rakentaminen – hankinnassa huomioitavia asioita

Aurinkovoimaloiden lukumäärä kasvaa vuosi vuodelta ja asennuksiin liittyviä tietopaketteja löytyy useita yksinkertaisellakin google-haulla. Ala on lähtenyt liikkeelle luonnollisesti sähkötekniikka edellä, jonka vuoksi useimmat oppaat eivät juurikaan käsittele aurinkovoimaloihin liittyvää rakennustekniikkaa. Oppaista löytyy ennemminkin avut paneeliteknisiin asioihin kuten sijoituksiin, suuntauksiin ja asennuskulmaan sekä sähköteknisiin osiin ja niiden liityntöihin.

Näistä lähtökohdista syntyi tarve rakennustekniselle diplomityölle. Teos kokoaa yhteen aurinkovoimaloiden rakennustekniset ominaisuudet sekä avaa laajemmin rakentamisen yhteydessä esiintyviä lauseita, kuten ”vedeneristyksestä on huolehdittava” ja ”katon kantavuus on varmistettava”.

Käyttöikä

Aurinkovoimaloiden rakennustekniikassa on hyvä lähteä liikkeelle rakennusalustan, useimmiten katon, käyttöiän tarkastelusta. Onko huoltotoimenpiteet suoritettu ja katon käyttöikä säilynyt odotuksien mukaisena tai onko tulevaisuudessa tiedossa isompia remontteja? Eli vastaako katon jäljellä oleva käyttöikä aurinkovoimalan oletettua 25 vuotta? Yläpohjarakenteen käyttöiäksi lasketaan useimmiten 25-50 vuotta ja vesikatteelle jopa 50 vuotta rakenteesta riippuen. Katteen todellinen kunto on hyvä kuitenkin tarkastaa kohteen katselmuksella.

Kantavuus

Asuinrakennusten kattojen kantavuus on useimmiten riittävä, mutta pystyttävä silti todistamaan. Kokemukset ovat osoittaneet, että erityisesti pientalojen kattoina käytettään jykevämpiä rakenteita, kuin mitoituksen perusteella olisi tarpeen. Lisäksi asuinrakennusten katoille sijoitettavat paneelimäärät ovat monesti vain 1/3 kattopinta-alasta. Tilanne on toinen puolestaan tasakattoisilla toimitilarakennuksilla, joiden pitkien jännevälien ja lähes koko kattopinta-alalle kertyvän lisäkuorman (aurinkovoimala + kinostuva lumi) vuoksi kantavuus tulee tarkistaa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää myös ennen 70-lukua suunniteltuihin toimitilarakennuksiin, koska siihen aikaan muun muassa lumikuormat on laskettu nykyisiä mitoitusvaatimuksia puolet pienemmillä arvoilla. Tästä johtuen kantavuuden tarkistavat laskelmat ovat välillä osoittaneet, että rakennuksen katto tulisi vahvistaa, ennen kuin sen päälle olisi turvallista asentaa aurinkovoimalaa.

Katon kantavuus on tehokkainta varmistaa rakennuksen rakennesuunnittelijalta, mikäli se on vain mahdollista. Muutoin ulkopuolinen rakennesuunnittelija tarkistaa aurinkovoimalan tuoman lisäkuorman kantavuuden esimerkiksi mitoittamalla rakenteen uudelleen tarkoilla arvoilla. Yksi tapa voi olla myös tarkistaa katon alkuperäisessä mitoituksessa huomioidut varaukset (kg/m2) ilmanvaihtokoneille tai muille kattoon tulleille ripustuksille. Mikäli näitä niin sanottuja kattoripustusten varauksia ei ole käytössä kuin murto-osa suunnitellusta, voi sieltä löytyä aurinkovoimalan tuoman lisäkuorman kantavuus.

Vedeneristys ja katon pehmeys

Vastuullisimmat aurinkovoimaloiden toimittajat osoittavat tarjouksissaan automaattisesti vedeneristystavan, mikäli asennus vaatii läpivientejä kattorakenteisiin. Yleisimmin käytetään kumitiivisteitä läpiviennin ympärillä sekä bitumikerrosten lisäämistä. Bitumikerroksien ja muovimattojen lisääminen on suositeltavaa myös telineprofiilien ja kaapelihyllyjen jalustojen alle, joiden terävät reunat voivat vahingoittaa erityisesti bitumikattoa.

Lisäkerrokset parantavat katon kestävyyttä myös painumien kohdalla, joihin kertyvä vesi ja roskat lisäävät mikrobikannan kasvua, joka hiljalleen vahingoittaa bitumikatetta. Erityisen pehmeillä katoilla myös telineprofiilin leveyttä voidaan tapauskohtaisesti suurentaa, jotta aurinkosähköjärjestelmän paino jakautuu suuremmalle alalle ja painumat pienenevät.

Ihanteellisinta olisi sijoittaa telineprofiilit vesien juoksusuuntien eli kattokaatojen suuntaisesti. Mikäli se ei kuitenkaan ole mahdollista, tulisi kattopinnalla makaavat telineprofiilit katkaista muutaman metrin välein. Osien väliin tulee jättää vähintään muutaman senttimetrin levyinen rako, jotta vesi ja roskat pääsevät kulkemaan kattokaivoihin, eivätkä kerry telineprofiilien vierustoille. Myöskään kattokaivoja ei saa peittää järjestelmän osille, jotta niiden toimivuus ei esty ja niiden huoltotoimenpiteet on mahdollista suorittaa.

Työmaatoiminta

Suuret kattopinnat ovat houkuttelevia varastointialustoja, mutta kattoa ei saisi käyttää varsinaisena työmaa-alustana. Ylimääräistä kulkua katolla tulisi välttää eikä katolle tule säilöä työvälineitä ja järjestelmän osia. Nämä voivat aiheuttaa riskin katon kantavuudelle tai vahingoittaa kattopintaa putoillessaan tai siirtyessään tuulen vaikutuksesta. Tuulen vuoksi myös painoperusteisessa asennuksessa on painojen paikalla pysyvyys varmistettava, jotta painot eivät putoillessaan/siirtyessään riko katetta.

Paloturvallisuus

Tuuletusvälillä on merkitystä paneelien hyötysuhteeseen, mutta myös katon kestävyyteen. Tuuletusväli mahdollistaa lumen ja roskien kulkeutumisen pois paneelien alta. Roskien kertyminen paneelien alle voi Suomessakin aiheuttaa tulipalovaaran. Lisäksi paloturvallisuussyistä tulee rakennuksen reunoille jättää vähintään metrin kulkutila huoltotoimille sekä palokunnalle. Samaa metrin sääntöä on tarpeen käyttää myös savunpoistoluukkujen läheisyydessä, jottei niiden toiminta esty. Aurinkovoimalasta tulee lisäksi tiedottaa palokuntaa, ja järjestelmän osat on merkittävä selkeästi tarroin. Palokunnalle tulee ilmoittaa muun muassa kulkuväylät sekä aurinkovoimalan irtikytkennän sijainti.

Materiaalit

Järjestelmän teline- ja kiinnitysosien tulisi olla samaa materiaalia, jotta galvaaniselta korroosiolta vältyttäisiin. Mikäli osissa on käytetty eri metalleja, ne alkavat jalousasteisiin perustuen syövyttämään toisiaan, jolloin osien käyttöikä luonnollisesti laskee.

Yhteenveto

Kuten tekstistä huomataan, selkeitä yleistyksiä on hyvin haastava tehdä. Kattorakenteet ovat eri kohteissa erilaiset, kuten myös aurinkosähköjärjestelmät, joten kokonaisuus on jokaisessa kohteessa erilainen. Laitetoimittajat ovat kuitenkin alansa ammattilaisia ja osaavat suositella optimaalisimmat kokonaisuudet jokaiselle kohteelle.

Alle on vielä koottu tarkistuslistaksi tärkeimmät pointit tästä tekstistä. Tarkempi listaus on diplomityön liitteenä 1. Nämä asiat huomioimalla aurinkovoimalan hankinnassa, voi huolettomammin nauttia säällä kuin säällä investoinnistaan uusiutuvaan energiaan!

Tarkistuslista:

  • Käyttöiät
  • Kantavuus, erityisesti toimitilarakennukset
  • Vedeneristys
  • Telineprofiilien suunta suhteessa kattokaatoihin
  • Katon pehmeys
  • Tuuletusväli
  • Kattokaivojen ja savunpoistoluukkujen toiminta ei esty
  • Muuta: metallien jalousasteet, painojen paikallapysyvyys, kulkuväylät

Kiitokset mielenkiinnosta ja vastuullisesta asenteesta kohti aurinkovoimaloiden kestävää rakentamista!

Kirjoittaja:

Diplomi-insinööri Krista Jaatinen

Päivitetty: 26.4.2017

Lisätietoja:

Jaatinen Krista. 2016. Diplomityö: Aurinkovoimaloiden rakentamisen tehostaminen. Tampereen teknillinen yliopisto. Saatavissa: https://dspace.cc.tut.fi/dpub/bitstream/handle/123456789/24192/Jaatinen.pdf?sequence=3

Tuhoaako aurinkosähkö Suomessa epäoikeudenmukaisesti verkkoliiketoiminnan ja valtion talouden?

Asun sähkölämmitteisessä 1950-luvun alussa rakennetussa omakotitalossa. Vuonna 2009 teimme rakennuksessa perusremontin, jonka yhteydessä toteutettiin myös joukko energiansäästöön liittyviä uudistuksia. Talon eristystä parannettiin ja osa ikkunoista uusittiin. Lamput vaihdettiin LED-lamppuihin. Hankittiin ilmalämpöpumppu säästämään sähkön käyttöä kevät- ja syyskausina sekä palautettiin taloon vähäpäästöinen kotimainen varaava tulisija pakkaskauden huipputehoa madaltamaan.

Energiaremontin seurauksena sähkön kulutuksemme putosi noin 3 000 kWh vuodessa, vaikka talon pinta-alaa samalla laajannettiin ja otettiin käyttöön pieni sähkölämmitteinen sauna vanhan rapautuneen pihasaunan tilalle. Saimme kaikilta tahoilta positiivista palautetta säästötoimenpiteiden tekemisestä.

Vuonna 2015 päätimme jatkaa valitulla säästölinjalla ja hankimme katolle kolmen kilowatin (3 kWp) aurinkosähköjärjestelmän, joka kahden vuoden kokemuksen perusteella tuottaa vuositasolla runsaat 2 400 kWh sähköä. Tästä määrästä pystymme itse käyttämään runsaan puolet ja loput myymme sähköyhtiöllemme samaan hintaan kuin siltä ostamme sähköä (Ekosähkö Oy). Säästöä ostosähköömme tulee näin runsas 1 300 kWh ja lisäksi tuotamme verkkoon muiden käyttöön noin 1 100 kWh eli kokonaisuudessaan valtakunnassa tarvitsee tuottaa tuo runsas 2 400 kWh sähköä vähemmän kuin ennen puhtaaseen tuotantomuotoon tekemäämme investointia.

Aurinkosähköjärjestelmä säästää meiltä ostosähköä hieman alle 10 % kuluttamastamme sähköstä. Säästö on paljon pienempi kuin vuoden 2009 remontin synnyttämä säästö.

Mutta sitten tuli se yllätys. Jatkuvasti aloin törmätä puheeseen, että olen tehnyt jotain epäreilua.

Minulle ja monelle muulle on sanottu, että aurinkosähköä tuottamalla luotu säästö vähentää valtion verotuloja ja erityisesti, että minun sähkön siirtomaksujen vähentyessä muut tahot joutuvat maksamaan enemmän siirtomaksuja. Tuoreena esimerkkinä eräs energiateollisuuden edustaja twitteröi huhtikuun alussa seuraavasti: “Aurinkosähköjärjestelmän tuotto voi olla tuo, jos käyttää kaiken (tuotetun sähkön) itse. Eikä osallistu verkon ylläpitoon ja veroihin, kuten samanlaiset paneelittomat talot.

Minusta tämä huomautus on kummallinen.

Suomen olosuhteissa aurinkosähkö vertautuu sähkön säästöön kiinteistöissä. Ainoastaan sähkön säästötoimenpiteenä se on kannattavaa, eikä sen avulla saavutettu sähkön säästö yleensä ole 5 – 10 prosenttia enempää kiinteistön kokonaiskulutuksesta.

Jos aurinkosähköllä säästäjiä moititaan siirtomaksujen ja verotulojen vähenemisestä, niin miksi tätä huomautusta ei kohdisteta kaikkeen sähkön säästöön?

Jokainen LED-lampulla säästetty wattitunti vähentää valtion sähköverotuloja ja verkkoyhtiöiden siirtomaksuja. Jokainen ilmalämpöpumpulla tai paremmilla ikkunoilla säästetty kilowattitunti tekee saman. Minun kohdallani valtio menetti sähköverotuloja ja verkkoyhtiöt siirtomaksuja paljon enemmän vuoden 2009 remontin seurauksena, kuin aurinkosähköjärjestelmäni takia. Mutta koskaan en ole kuullut huomautuksia sen takia.

Noustaan omasta esimerkistäni yleisemmälle tasolle ja puhutaan asioiden oikeista mittasuhteista. Suomessa on tällä hetkellä verkkoon kytkettyjä aurinkosähköjärjestelmiä noin 20 MW ja ne tuottavat sähköä karkeasti noin 16 000 – 18 000 MWh vuodessa (= 0,016 – 0,018 TWh). Jokainen ymmärtää, että tällaisella määrällä ei ole olennaisia vaikutuksia sähkövero- tai siirtomaksutuloihin, kun kokonaiskulutus on 85 TWh vuodessa.

Verkkoyhtiöt voivat oikeutetusti pohtia riittävätkö siirtomaksut kasvavien verkkokustannusten kattamiseen, mutta syyt tilanteeseen ovat aivan muualla kuin aurinkosähköjärjestelmissä. Suomessa sähkön kulutus oli vuonna 2016 samalla tasolla kuin vuonna 2003 ja huippuvuoden 2007 jälkeen sähkön kulutus on laskenut 5 TWh erityisesti teollisuuden vähentyneen energiantarpeen vuoksi. Samaan aikaan verkkojen kehittämiseen on ollut tarvetta investoida kohtuullisen paljon.

Jatkossa sähkön kulutus kasvaa maltillisesti, joten lisää jakajia siirtokustannuksille on kyllä tulossa. Lisäksi verkkoinvestointien kannattavuus monopoliliiketoimintana on taattu aika korkealle tasolle, mikä näkyy siinäkin, että verkkoliiketoiminta on käynyt kaupaksi.

Kysymys siitä, miten muuttuneessa sähkömaailmassa verkkomaksuja tulisi periä, jotta systeemi ohjaisi sähkön käyttäjiä kokonaisuuden kannalta oikein ja olisi samalla oikeudenmukaista eri sähkönkäyttäjien ja verkkoyhtiöiden näkökulmasta, on perustellusti parhaillaan pohdinnan alla. Siihen on syytä palata toisessa blogissa.

Nyt toivon vain, että ymmärrettäisiin sähkön säästön olevan järkevää, tekipä kuluttaja, yritys tai julkinen organisaatio sitä LED-lampuilla, lämpöpumpuilla, paremmilla ikkunoilla tai tuottamalla osan kuluttamastaan sähköstä itse. Vai pitäisikö lopettaa matalaenergiarakentamisen edistäminen siksi, että vähän energiaa käyttävät talot eivät ”osallistu verkon ylläpitoon ja veroihin”, kuten paljon energiaa kuluttavat talot?

Lisäksi: aurinkosähköä syntyy Suomessa kiinteistöissä maalis-lokakuussa ja tuolloinkin se pystyy korvaamaan fossiilisilla polttoaineilla tuotettua sähköä, vaikka fossiilisten polttoaineiden käyttö on suhteellisesti suurempaa talvikautena.

Professori Raimo Lovio
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
13.4.2017

Pro gradu tekeillä aurinkosähkön nettolaskutuksesta

Olen Aki Aapio, 25-vuotias viidennen vuoden oikeustieteen opiskelija Helsingin oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Kirjoitan kevään  2017 aikana pro gradua sähkön nettolaskutuksen mahdollisuudesta Suomen lainsäädännön näkökulmasta, kun kiinteistöllä on omaa sähkön pientuotantoa ja osa tuotetusta sähköstä syötetään sähköverkkoon. Pro graduni ohjaaja on energiaoikeuden professori Kim Talus Helsingin yliopistosta.

Valitsin aiheekseni nettolaskutuksen, koska minua kiinnostaa aurinkosähkö ja etenkin sen käyttöönoton edistäminen. Nettolaskutuksella on vaikutusta aurinkosähkön kannattavuuteen, ja koenkin, että kannattavuus on merkittävä tekijä, kun halutaan lisätä aurinkosähköä Suomessa. Aiheesta on tehty viime vuosina muutama Työ- ja elinkeinoministeriön tilaama selvitys, mutta aiheesta ei mielestäni ole tehty vielä syvällistä oikeusdogmaattista tutkimusta. Lisäksi lainsäädäntö muuttuu jatkuvasti, joten uskon, että tutkimukselle on tarvetta tällä hetkellä.

Graduni valmistuu viimeistään kesällä 2017 ja sen tuloksista tiedotetaan FinSolar-sivustolla.

Aki Aapio

Yhteystiedot: aki.aapio@helsinki.fi, +358 50 9114300

Päivitetty: 2.3.2017

Janne Käpylehdon aurinkovoimalassa Herttoniemessä testataan hyvityslaskentapalvelua – “lahjoitan ylijäämäsähköt naapureilleni”

Energia-asiantuntija Janne Käpylehto tuntee aurinkosähkön kuin omat taskunsa. Janne on laatinut kerrostalojen asukkaille, hallituksen jäsenille ja isännöitsijöille suunnatun aurinkosähköoppaan.  Lisäksi hän on julkaissut aurinkosähköstä kaksi kirjaa: Mökille sähköt auringosta ja tuulesta sekä Auringosta sähköt kotiin, kerrostaloon ja yritykseen

Puhtaan energiateknologian edelläkävijäkäyttäjänä ja keksijänä tunnettu Käpylehto asensi ensimmäisenä Suomessa aurinkosähköjärjestelmän omaan käyttöönsä kerrostalossa vuonna 2014. Oman aurinkovoimalan lisäksi Käpylehdolla on sähköauto, sähköskootteri ja energiapaja, jossa hän värkkää messuille, näyttelyihin, kouluille ja yleisötapahtumiin mitä erikoisempia itse kokeiltavia energiahärveleitä.

Herttoniemen kerrostalon voimalan koko on 3,5 kilowattia ja se on liitetty huoneiston sähkömittariin. Voimalan tuotto riittää laskennallisesti kattamaan kerrostaloasunnon sähkönkulutuksen vuositasolla, mutta tuotanto ja kulutus eivät kohtaa. Vuosinetotusta ei ole käytössä Suomessa, joten käytännössä suurin osa voimalan tuottamasta aurinkosähköstä menee myyntiin.

Janne Käpylehto toteaa: “Kerrostaloissa aurinkosähkön hyödyntäminen kiinteistösähköön onnistuu nykyisin helposti, mutta asukkaiden osalta aurinkosähkön kannattavuus edellyttäisi takamittarointia eli taloyhtiön sisäistä sähköverkkoa. Käytännössä sitä on haastavaa saada taloyhtiöiden päätöksenteosta läpi mm. kustannusten vuoksi, joten hyvityslaskenta olisi kätevämpi malli. Aurinkosähkö kiinnostaa ihmisiä valtavasti, joten poliitikkojen olisi hyvä ratkaista hyvityslaskentaan liittyvät lainsäädännölliset haasteet. Haluan edistää hyvityslaskentaa olemalla kokeiluhankkeessa mukana niin, että lahjoitan omasta aurinkovoimalasta myyntiin menevät sähköt naapureilleni!”

Helen Sähköverkko Oy kehittää parhaillaan hyvityslaskentapalvelua. Pikku Huopalahdessa Helsingissä As Oy Haapalahdenkatu 11 on päättänyt pilotoida hyvityslaskentamallia ja hankkia aurinkovoimalan taloyhtiön asukkaiden yhteiskäyttöön kesän 2017 aikana. Helen Sähköverkko Oy testaa palvelua Käpylehdon aurinkovoimalassa ennen kuin sitä pilotoidaan Haapalahdenkadun taloyhtiössä. Oulun Energia on pilotoinut vastaavaa hyvityslaskentamallia As Oy Kastellinhelmessä kesästä 2016 alkaen.

Aurinkopaneelien asentaminen kerrostaloon oli Janne Käpylehdolta uraa uurtava teko vuonna 2014, mikä herätti laajalti huomiota. Tässä juttuja, joista voit tutustua tarkemmin Käpylehdon aurinkovoimalahankintaan:

Kuva: Janne Käpylehto

Käpylehto on ollut toteuttamassa myöhemmin muita kerrostalojen aurinkosähköprojekteja esimerkiksi Helgingin Oulunkylässä ja Helsingin kantakaupungissa Fredirikinkadulla. Lue niistä lisää:

FinSolar-sivuilla julkaistaan kokeilun edetessä tietoa Helsingin, Oulun ja Lappeenrannan pilottitaloyhtiöiden investointien kannattavuudesta, hankintaprosessista, juridisista kysymyksistä ja asukkaiden kokemuksista. Hankkeen tavoitteena on edistää aurinkosähkön yleistymistä taloyhtiöissä Suomessa.

Lisätietoja:

FinSolar taloyhtiökokeilun vetäjä Karoliina Auvinen
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
karoliina.auvinen@aalto.fi, puh. 050 4624727

Janne Käpylehto, puh. 045 3596945

Taloyhtiön asukkaat Helsingin Pikku Huopalahdessa kokeilevat aurinkosähköä hyvityslaskentamallilla

As Oy Haapalahdenkatu 11 sijaitsee viihtyisän Pikku Huopalahden alueella Länsi-Helsingissä. Taloyhtiössä toteutetaan parhaillaan kattoremonttia Helsingin Seudun Suunnittelu- ja Rakennuttajapalvelu HSSR Oy:n johdolla. Jari Kauppinen HSSR Oy:stä taustoittaa:

“Meille annettiin hommaksi selvittää, kannattaisiko taloyhtiön katolle asennuttaa kattoremontin yhteydessä myös aurinkopaneelit. Yhteistyöneuvottelut alkoivat, kun sain selville että Aalto-yliopisto ja Helen Sähköverkko Oy etsivät aurinkosähkön hyvityslaskentamallin kokeiluun soveltuvaa pilottitaloyhtiötä.”

Päätös kokeiluun mukaan lähtemisestä ei ollut helppo

As Oy Haapalahdenkatu 11 on Hitas-taloyhtiö, jossa asuu yhteensä 56 asukasta. Taloyhtiöön kuuluu 17 asunnon kerrostalo ja seitsemän asunnon rivitalo. Kuva: Ulla Ala-Ketola

Lokakuussa 2016 taloyhtiön hallitus kutsui kokoon ylimääräisen yhtiökokouksen, jossa asukkaat äänestivät aurinkosähkövoimalan hankinnasta ja pilottitaloyhtiöksi ryhtymisestä.

Kysymyksiä heräsi erityisesti aurinkosähkön kannattavuudesta, voimalan lumihuollosta ja teknisistä riskeistä.

Helsingin alueella sähkönjakelusta vastaavan Helen Sähköverkko Oy:n mittauspäällikkö Mika Nousiainen esitteli kehitysvaiheessa olevaa pientuotannon hyvityslaskentapalvelua:

“Haluamme tarjota uusia palveluja asiakkaidemme tarpeisiin. Suurin osa jakelualueemme asiakkaista asuu taloyhtiössä. Etäluettavien sähkömittareiden ja hyvityslaskentapalvelun avulla taloyhtiössä asuvat pientuottajat saavat saman hyödyn siirtomaksun ja sähköveron osalta kuin omakotitalossa asuvat pientuottajat.”

As Oy Haapalahdenkatu 11 päätti lähteä mukaan pilottiin, kun vilkkaan keskustelun jälkeen enemmistö äänesti myönteisesti. Taloyhtiö budjetoi aurinkovoimalan hankintaa varten 23 000 euroa.

Kaikki taloyhtiön asukkaat eivät olleet investoinnin ja kokeilun kannalla siihen sisältyvien kustannusten ja lainsäädännöllisten riskien vuoksi. Taloyhtiön isännöitsijänä toimiva Nina Maukkonen Talohallinta Management Oy:stä toteaa:

“Taloyhtiöiden asukkaille on tyypillisesti tärkeää, että toteutettavat investoinnit ovat teknisesti turvallisia, laadukkaita ja taloudellisesti riskittömiä. Isännöitsijän näkökulmasta olennaista on erityisesti taloyhtiön yhtiöjärjestykseen tehtävät muutokset ja niistä päättäminen. Yhtiöjärjestyskirjausten selvittäminen on tärkeä osa hanketta.”

Muuttuuko hyvityslaskenta taloyhtiössä lailliseksi? – se jää nähtäväksi

Taloyhtiön asukkaat osoittivat rohkeutta ja edelläkävijyyttä päättäessään lähteä mukaan kokeiluun, koska nykyisen lainsäädännön mukaan aurinkosähkön hyvityslaskenta ei ole sallittua. Hyvityslaskennan tuloksena aurinkosähköä siirretään taloyhtiön katolta asuntoihin jakeluverkkoyhtiön mittarien kautta ilman sähkövero- ja siirtomaksuja. Sähköverot kompensoidaan taloyhtiölle tutkimushankkeen budjetista, koska niitä ei voi kokeilussa välttää ilman EU:n lupaa.

”Aurinkopaneeleilla tuotettu sähkö siirtyy suoraan taloyhtiön kiinteistöverkon kautta asukkaiden käyttöön, joten Helen Sähköverkko ei näe perusteltuna veloittaa asiakkailta siirtomaksuja sähköstä, joka ei ole meidän jakeluverkossa käynytkään,”

toteaa Helen Sähköverkon mittauspäällikkö Nousiainen.

Hyvityslaskentamallia kokeillaan myös As Oy Kastellinhelmen taloyhtiössä Oulussa ja Janne Käpylehdon aurinkovoimalassa Helsingin Herttoniemessä sijaitsevassa kerrostalossa.

Haapalahdenkatu 11:ssa suurin osa aurinkovoimalan tuotosta menee kiinteistösähköön eli taloyhtiön yleistilojen sähköön. Kiinteistösähkön tarpeen ylittävän ja asukkaiden käyttöön tarkoitetun aurinkosähkön osalta investoinnin takaisinmaksuaika pitenee, mikäli kahden vuoden kokeilun aikana ei Suomessa tapahdu hyvityslaskennan mahdollistavia lainsäädännöllisiä muutoksia.

Taloyhtiöstä avoimen datan pilottikohde

Kuva: Ulla Ala-Ketola

Helmikuussa 2017 taloyhtiö kilpailutti aurinkosähkövoimalan toimittajan HSSR Oy:n johdolla. Kattoremontti on alkanut ja aurinkovoimala on tarkoitus asentaa uudelle katolle kevään aikana. Ulla Ala-Ketola lupaa taloyhtiön hallituksen puolesta:

“Taloyhtiömme on pilottikohteena sitoutunut toimimaan avoimen tiedon periaatteen mukaisesti, jotta muut taloyhtiöt voivat ottaa meidän kokemuksista vinkkiä omiin samankaltaisiin projekteihin tulevaisuudessa. Asukkaana toivon, että hankeen avulla saataisiin purettua hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä esteitä, jotka ovat tähän saakka viivästyttäneet kerrostalojen aurinkovoimalainvestointeja.”

FinSolar-nettisivuilla sekä Facebookin Finsolar aurinkoenergiatietoa -ryhmässä julkaistaan kokeilun edetessä tietoa pilottitaloyhtiöiden investointien kannattavuudesta, hankintaprosessista, juridisista kysymyksistä ja asukkaiden kokemuksista.

Pysykää siis kuulolla!


Kirjoittaja:

Hankkeen vetäjä Karoliina Auvinen
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Yhteystiedot: karoliina.auvinen@aalto.fi, puh. 050 4624727

Päivitetty 2.3.2017

Lisätietoja:

Taloyhtiön hallituksen edustaja:
Ulla Ala-Ketola
Yhteystiedot: ulla.alaketola@gmail.com, puh. 040 740 9459

HSSR Oy
Jari Kauppinen
Yhteystiedot: jari.kauppinen@hssr.fi, puh. 045 870 5460

Helen Sähköverkko Oy
Mika Nousiainen
Yhteystiedot: mika.nousiainen@helen.fi, puh. 09 617 2895

Romuttaako siirtohinnoittelun tuleva muutos aurinkosähkön kannattavuuden?

Lukuisat sähköverkkoyhtiöt suunnittelevat parhaillaan siirtohinnoitteluun muutoksia. Yhtiöissä pohditaan, miten energiankulutukseen perustuvista siirtomaksuista (eur/kWh) voidaan siirtyä kohti kiinteitä, esim. sulakekokoon perustuvia maksuja (eur/vuosi) tai sähkön kulutuspiikkien perusteella määräytyviä tehoperusteisia (eur/kW/kk) maksuja. Hinnoittelumuutosten taustalla on siirtoyhtiöiden tarve ylläpitää tuloja sähköverkkojen huoltamiseksi ja verkkoinvestointien rahoittamiseksi, koska nykyisellä siirron hinnoittelumallilla tulot vähentyvät. Sähkönsäästö, sähkön kysynnän pienentyminen monilla alueilla sekä kiinteistöjen oma sähköntuotanto vähentävät siirtoyhtiöiden tuloja.

Muutoksen tarve on siirtoyhtiöiden näkökulmasta sinällään ymmärrettävä, koska sähköverkot täytyy pitää kunnossa riippumatta siitä, kuinka paljon sähköä johdoissa liikkuu. Myrskyjen aiheuttamien sähkökatkosten myötä uusittu sähkömarkkinalaki edellyttää myös sähkön toimitusvarmuuden parantamista. Sen vuoksi siirtoyhtiöt vaihtavat nyt ilmassa kulkevia johtoja maan alle kaivettaviin maakaapeleihin, mistä aiheutuu merkittäviä kustannuksia. Samalla johdoissa kulkeva sähkön määrä kokonaisuudessaan ei enää välttämättä kasva. Tämä kehitys korostuu erityisesti haja-asutusalueilla, jotka kärsivät muuttotappioista ja yritystoiminnan vähenemisestä.

Haasteena siirtohintojen muutoksessa on, että siirtohinnat muodostavat jopa noin kolmanneksen sähkön loppukäyttäjähinnoista. Tästä johtuen siirtohinnoittelun vaikutus sähkön vähittäis- ja kuluttajamarkkinoihin voi olla erittäin merkittävä.

Sähkön loppukuluttajahinnan jakautuminen vero-, sähköenergia- ja siirtomaksuihin kotitalouksissa. Kuva: Sähkömarkkinakatsaus 11/2016, Loiste

Siirtohintojen säästöllä on nykyisin erittäin merkittävä vaikutus sähkönsäästö- ja sähkön pientuotantoinvestointien taloudelliseen kannattavuuteen. Esimerkiksi aurinkosähköinvestoinnit ovat tällä hetkellä kannattavia kunnissa ja yrityksissä seuraavien tukien ansiosta:

  1. TEM:n 25 prosentin energiatuki
  2. Omaan käyttöön tuotetun sähkön energiaperusteisten siirtomaksujen välttäminen (siirron perusmaksu ja verkkoon tuotetun ylijäämäsähkön siirtomaksu 0,07 snt/KWh koskevat myös pientuotantoa)
  3. Omaan käyttöön tuotetun sähkön osalta sähköverojen välttäminen 100 kW tai 800 MWh/v rajaan asti.

Asukassektorilla investoinnit voivat olla kannattavia siirto- ja veromaksujen välttämisen sekä asennuksesta saatavan kotitalousvähennyksen ansiosta.

Esimerkkilaskelman mukaan aurinkosähköinvestoinnin tuotto on nykyisin keskiarvohintojen perusteella kunnalle noin 6,6 % ja takaisinmaksuaika noin 13 vuotta. Mikäli sama kannattavuuslaskelma (katso toinen välisivu) tehdään niin, että investoinnin tuloista poistetaan siirtomaksuista saatavat säästöt 3,5 snt/kWh, putoaa investoinnin tuotto (IRR) tasolle 2,2% ja takaisimaksuaika nousee 24 vuoteen. Esimerkkilaskelma osoittaa, että siirtohinnoittelun muutos voi pahimmillaan viedä pohjan aurinkosähkön kannattavuudelta Suomessa.

Sähkön hinnoittelua tulisi kokonaisuudessaan muuttaa niin, että hinta ohjaa kuluttajia ja tuottajia lisäämään uusiutuvan sähkön tuotantoa, kysyntäjoustoa sekä sähkön energia- ja tehotehokasta käyttöä. Kaikki nämä tarvitaan. Hinnoittelumallien kehittämisessä lähtökohta ja tavoite tulisi olla sekä sähköjärjestelmän puhdistaminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi että toimitusvarmuuden ylläpitäminen. Voisiko kompromissin saavuttaa siirtohinnoittelun osalta esimerkiksi niin, että tietyn tehorajan alapuolella hinnat olisivat edelleen energiankulutukseen perustuvia ja yläpuolella tehoperusteisia?

Kirjoittanut 12.12.2016:

Vuorovaikutusjohtaja, tutkija Karoliina Auvinen
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
FinSolar ja Smart Energy Transition -hankkeet

Uusiutuvan sähkön pientuotanto ja Ruotsin verotusmalli

Ruotsissa uusiutuvan energian pientuotannosta (microproduction) on voinut 1.1.2015 alkaen saada verovähennystä tuloverotuksessaan, jos tuotannon ylijäämäsähköä syötetään verkkoon (inkomstskattelag (1999:1229) 67 kap. 27–33 §). Uusiutuvaksi sähköksi määritellään Ruotsin tuloverolaissa sähkö, joka on tuotettu aurinko-, tuuli-, aalto-, vuorovesi- tai maalämpöenergialla, vesivoimalaitoksessa, biomassasta tai siitä tuotetuista tuotteista tai polttokennoilla.

Verovähennys voidaan tehdä kunnan ja valtion tuloverosta sekä kiinteistöverosta ja kunnan kiinteistömaksusta. Verovähennys on 60 äyriä/kWh, kuitenkin enintään sen määrän, jonka pientuottaja on itse ottanut verkosta tai enintään 30 000 kWh:lle vuodessa/henkilö tai liittymispiste. Vähennyksen määrä on siis maksimissaan 18 000 kruunua.

Pientuottajan on ilmoitettava sähköverkkoyhtiölleen, jos ylijäämäsähkö aiotaan syöttää verkkoon. Verkkoyhtiö tarkastaa tekniset edellytykset ja ilmoittaa veroviranomaisille vuotuisen sähkön käytön ja syötön[1]. Verovähennystä haetaan tehtäessä kyseisen vuoden osalta ilmoitusta saaduista tuloista.

Teknisenä edellytyksenä verovähennyksen saamiselle on, että käyttöpaikan sulake on enintään 100 ampeeria, sähköä otetaan verkosta ja syötetään verkkoon saman liittymispisteen ja verottajan ohjeen[2] mukaan myös saman pääsulakkeen ja saman sähkömittarin kautta.

Jos useammat tuottavat sähköä yhdessä ja syöttävät sen saman liittymispisteen kautta verkkoon, jaetaan vähennys tasan heidän kesken. Tässä tapauksessa kaikkien on tullut ilmoittaa verkkoyhtiölle tuottavansa ja syöttävänsä verkkoon uusiutuvilla tuotettua sähköä. Sekä luonnolliset että juridiset henkilöt (ml. kuolinpesät ja ruotsalaiset henkilöyhtiöt) voivat hyödyntää verovähennystä.

Milloin kyse on yhtiöstä, tuen on täytettävä komission vähämerkityksisestä tuesta annettujen asetusten edellytykset. Komission asetuksessa nro 1407/2013 (de minimis -asetus) on rajana 200 000 euroa (n. 1,9 milj. kruunua) kolmen verovuoden pituisen jakson aikana, myös muut annetut de minimis -tuet huomioon ottaen[3]. Sektorikohtaisia erityissäännöksiä vähämerkityksisestä tuesta sovelletaan maatalous-, kalastus- ja vesiviljelyalalla. Vähäisen tuen määritelmän täyttyessä tukea ei tarvitse ilmoittaa komissiolle.

Pientuottaja on velvollinen maksamaan arvonlisäveroa verkkoon syötetystä sähköstä saadusta korvauksesta riippumatta syötetyn sähkön määrästä. Tämän vuoksi tuottajien on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Aurinkokennojen ostohinnasta arvonlisäveroa ei voi pääsääntöisesti kuitenkaan vähentää.[4]

Pientuotannosta saadut tulot ovat lähtökohtaisesti veronalaisia. Asuintalon tai mökin katolle asennettuja aurinkopaneeleja käytettäessä tulo on pääomatuloveron alaista. Kuitenkin tuloverolain 42 kap. 30 §:n mukaisesti jokaista kotitaloutta kohden tehdään 40 000 kruunun ”sabluunavähennys” tuloista verotuksessa, joka käytännössä johtaa usein pientuotannosta saatujen tulojen verottomuuteen kotitalouksissa.

Sähköstä maksetaan energiaveroa lukuun ottamatta seuraavia laissa (lag (1994:1776) om skatt på energi) määriteltyjä poikkeuksia: Ruotsissa tuotetun sähkön toimitus ei ole ammattimaista ja tuottajan hallitsema, asennettu tuotantoteho (generatoreffekt) yhteensä on alle 100 kW[5] tai sähkö tuotetaan tuulivoimalassa; tuotantoteho on alle 50 kW ja sähkö toimitetaan korvauksetta sellaiselle käyttäjälle, joka ei ole sähkön tuottajan tai toimittajan intressipiirissä; sähkö tuotetaan ja käytetään aluksessa tai muussa kulkuneuvossa; sähkö käytetään sähkön tuottamiseen; tai sähkö tuotetaan varavoima-aggregaatilla.[6] Myös aurinkovoimalla tuotettu sähkö luetaan poikkeuksen piiriin, vaikka kennoissa ei ole generaattoreita.[7] Säännökset ovat voimassa kesäkuun 2016 loppuun. Sähkön myynnin ammattimaisuutta arvioidaan tuloverolain 13 luvun mukaan. Jos toiminta on elinkeinotoimintaan verrattavaa toimintaa, mutta ei ylitä 30 000 kruunua/vuosi, toimintaa ei pidetä ammattimaisena[8].

Heinäkuussa 11 kap. 2 §:n sanamuoto muuttuu ja 2 §:n 1 kohdan mukaisesti energiaverotonta on sähkö, a) joka on tuotettu laitoksessa, jonka asennettu tuotantoteho on yhteensä alle 50 kW, b) jonka tuottajan hallinnoima asennettu tuotantoteho on alle 50 kW ja c) jota ei siirretä verkkoon, joka kuuluu verkonhaltijan luvan piiriin[9]. Kaikkien kolmen edellytyksen on täytyttävä. 50 kW:n sijaan tuulivoiman ja aaltovoiman tapauksessa tuotantotehon on oltava alle 125 kW, aurinkovoimalassa huipputehon alle 255 kW ja muun ilman generaattoria tuotettavan sähkön osalta alle 50 kW. Myös tietyillä fossiilisilla polttoaineilla tuotettu sähkö on vapautettu energiaverosta, kun sähkö tuotetaan alle 100 kW:n tuotantotehon laitoksissa.

Kirjoittaja:

Tohtorikoulutettava Kanerva Sunila

Aalto-yliopisto

Kesäkuu 2016

 

Lähteet:

Inkomstskattelag (1999:1229) https://lagen.nu/1999:1229

Lag (1994:1776) om skatt på energi https://lagen.nu/1994:1776

Ellag (1997:857) https://lagen.nu/1997:857

 

Ruotsin energiaviranomaisen ohjeet:

Skattereduktion för mikroproduktion av förnybar el (http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/skattereduktionformikroproduktionavfornybarel.4.12815e4f14a62bc048f4220.html)

Försäljning av överskottsel

(http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/forsaljningavoverskottsel.4.3aa8c78a1466c58458750f7.html)

Energiskatt på el (https://www.skatteverket.se/foretagorganisationer/skatter/punktskatter/energiskatter/energiskattpael.4.15532c7b1442f256bae5e4c.html)

Undantag från skatteplikt för el som framställts i en solcellsanläggning eller annan anläggning utan generator, Dnr: 131 651138-11/111, 16.11.2011.

(http://www4.skatteverket.se/rattsligvagledning/324355.html)

Undantag från skatteplikt för el: installerad generatoreffekt, Dnr: 131 86203-15/111, 1.4.2015.

(http://www4.skatteverket.se/rattsligvagledning/338299.html?date=2015-04-01)

 

[1] Skattereduktion för mikroproduktion av förnybar el, saatavilla http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/skattereduktionformikroproduktionavfornybarel.4.12815e4f14a62bc048f4220.html#.

[2] Skattereduktion för mikroproduktion av förnybar el, saatavilla http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/skattereduktionformikroproduktionavfornybarel.4.12815e4f14a62bc048f4220.html.

[3] Komission asetus (EU) N:o 1407/2013, 3 artikla 2-kohta.

[4] Försäljning av överskottsel, saatavilla http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/forsaljningavoverskottsel.4.3aa8c78a1466c58458750f7.html. Vähennys voidaan tehdä, jos laitteisto on yksinomaan taloudellista toimintaa varten.

[5] Veroviranomaisen tulkintakannanotto generaattoritehon määrittämisestä: Undantag från skatteplikt för el: installerad generatoreffekt, Dnr: 131 86203-15/111, 1.4.2015 http://www4.skatteverket.se/rattsligvagledning/338299.html?date=2015-04-01.

[6] Lag om skatt på energi 11 kap. 2 §.

[7] Veroviranomaisen tulkintakannanotto: Undantag från skatteplikt för el som framställts i en solcellsanläggning eller annan anläggning utan generator, Dnr: 131 651138-11/111, 16.11.2011, saatavilla http://www4.skatteverket.se/rattsligvagledning/324355.html.

[8] Lag om skatt på energi 1 kap. 4 §.

[9] ”Den elektriska kraften inte har överförts till ett ledningsnät som omfattas av nätkoncession som meddelats med stöd av 2 kap. ellagen (1997:857)”.

Miten aurinkosähköä saa hyödyntää taloyhtiöissä? – Vastauksia lakipykälistä

Näin laki ja asetukset vastaavat yleisesti esitettyihin kysymyksiin:

Voiko taloyhtiöön tai tontille perustaa oman mikroverkon?

  • Sähkömarkkinalaki 4 §, Sähköverkkotoiminnan luvanvaraisuus: Sähköverkkotoimintaa saa harjoittaa Suomessa sijaitsevassa sähköverkossa vain Energiamarkkinaviraston myöntämällä luvalla (sähköverkkolupa). Sähköverkkolupaa ei voida siirtää toiselle. Luvanvaraista ei ole sähköverkkotoiminta, jossa sähköverkolla hoidetaan vain kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäistä sähköntoimitusta.

Johtopäätös: Kyllä

 

Voiko taloyhtiö siirtyä takamittarointiin ja hankkia asukkaille omat mittarit?

  • Sähkömarkkinalaki 71 §, Sähkön mittaus kiinteistön sisäisessä sähköverkossa: Kiinteistönhaltijan on järjestettävä toimitetun sähkön mittaus asianmukaisella tavalla, jos sähkö toimitetaan loppukäyttäjille kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäisen sähköverkon kautta. Sähkön mittaus tulee tällöin järjestää siten, että jos loppukäyttäjä haluaa vaihtaa sähköntoimittajaa, huoneistokohtaisen mittauslaitteiston mittaama sähkönkulutus voidaan helposti ja teknisesti luotettavalla tavalla etäluentaominaisuutta tai mittauslaitteiston lähettämiä mittauspulsseja hyväksi käyttäen sekä yhdistää kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän mitattuun kokonaiskulutukseen että erottaa siitä. Mittaus tulee järjestää myös siten, että siitä aiheutuvat kustannukset ovat loppukäyttäjille ja sähköntoimittajille mahdollisimman pienet. Tarkempia säännöksiä sähköntoimitusten mittauksesta kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäisessä sähköverkossa annetaan valtioneuvoston asetuksella. Säännökset voivat koskea: 1) huoneiston varustamista mittauslaitteistolla; 2) mittauslaitteistolle ja -järjestelmälle asetettavia vaatimuksia; 3) mittauslaitteiston lukemista; 4) mittaustiedon hyödyntämistä.
  • Sähkömarkkinalaki 72 §, Loppukäyttäjän mahdollisuus sähköntoimitukseen jakeluverkon kautta: Kiinteistönhaltijan on huolehdittava siitä, että loppukäyttäjällä on mahdollisuus tehdä sähköverkkosopimus ja sähkönmyyntisopimus, jossa sähköntoimitus tapahtuu jakeluverkonhaltijan jakeluverkon kautta. Kiinteistönhaltijan tulee luovuttaa loppukäyttäjälle tätä tarkoitusta varten käyttöoikeus kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäiseen sähköverkkoon. Jos sähkö toimitetaan kiinteistössä loppukäyttäjille kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäisen sähköverkon kautta, on loppukäyttäjän korvattava kiinteistönhaltijalle sähkön mittaukseen liittyvistä muutostöistä aiheutuvat kustannukset siirtyessään ostamaan sähkönsä jakeluverkon kautta.

Johtopäätös: Kyllä, mutta asukas voi irtaantua taloyhtiön sisäisestä verkosta milloin haluaa omalla kustannuksellaan

 

Voiko taloyhtiön tontin sisäpuolella kytkeä aurinkovoimalan verkkoyhtiön sähköjohtoon niin, että siitä voidaan siirtää aurinkosähköä asukkaille?

  • Sähkömarkkinalaki 20 §, Liittämisvelvollisuus: Verkonhaltijan tulee pyynnöstä ja kohtuullista korvausta vastaan liittää sähköverkkoonsa tekniset vaatimukset täyttävät sähkönkäyttöpaikat ja voimalaitokset toiminta-alueellaan. Liittämistä koskevien ehtojen ja teknisten vaatimusten tulee olla tasapuolisia sekä syrjimättömiä, ja niissä on otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavarmuus ja tehokkuus. Verkonhaltijan tulee julkaista liittämistä koskevat tekniset vaatimukset sekä kohtuullinen aika, jonka kuluessa verkonhaltija käsittelee liittymistä koskevat tarjouspyynnöt. Verkonhaltijan tulee antaa liittyjälle tämän pyynnöstä kattava ja riittävän yksityiskohtainen arvio liittymiskustannuksista sekä arvio liittymän toimitusajasta.
  • Sähkömarkkinalaki 21 §, Siirtovelvollisuus: Verkonhaltijan on kohtuullista korvausta vastaan myytävä sähkön siirto- ja jakelupalveluja niitä tarvitseville sähköverkkonsa siirtokyvyn rajoissa.
  • Valtioneuvoston asetus sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta, 6 luku Sähköntoimitusten mittaus sähköverkossa ja kiinteistön sisäisessä verkossa, 3 § Sähköntuotantolaitoksen varustaminen mittauslaitteistolla sähköverkossa: Sähköntuotantolaitos, joka syöttää sähköä sähköverkkoon siinä siirrettäväksi, tulee varustaa mittauslaitteistolla. Nimellisteholtaan enintään 100 kilovolttiampeerin sähköntuotantolaitteistoa ja usean sähköntuotantolaitteiston muodostamaa voimalaitosta, jonka nimellisteho on enintään 100 kilovolttivolttiampeeria, ei kuitenkaan tarvitse varustaa erillisellä mittauslaitteistolla, jos sähkönkäyttöpaikka, jossa sähköntuotantolaitteisto tai voimalaitos sijaitsee, on varustettu tuntimittauslaitteistolla, joka kykenee mittaamaan sekä sähköverkosta otetun että sähköverkkoon syötetyn sähkön määrän.
  • Sähkömarkkina-asetus 5 §, Sähköntuotannon siirtomaksu jakeluverkossa: Sähköntuotannon siirtomaksu jakeluverkossa perustuu energiamäärään. Jakeluverkonhaltijan yksittäiseen liittymään sijoittuvalta sähköntuotannolta veloittama siirtomaksu ei saa ylittää keskimäärin 0,07 senttiä kilowattitunnilta vuodessa. Tässä tarkoitettu siirtomaksu määritetään jakamalla yksittäiseen liittymään sijoittuvalta sähköntuotannolta verkkoon syötöstä vuodessa veloitettujen siirtomaksujen summa ilman arvonlisäveroa saman ajan kuluessa verkkoon syötetyn energian määrällä. Siirtomaksuksi ei katsota liittymismaksua eikä lisäpalveluista veloitettuja maksuja. Tässä pykälässä tarkoitetaan: 1) liittymismaksulla maksua, jonka suorittamalla sähköntuottaja saa liittymissopimukseen perustuvat oikeudet; 2) lisäpalvelulla siirtopalvelua täydentäviä erillisiä suoritteita sekä palvelua, joka ylittää tasoltaan Suomessa jakeluverkoissa yleisesti noudatettavan palvelutason.

Johtopäätös: Kyllä, mutta korvausta ja siirtomaksua vastaan

 

Voiko taloyhtiön mittarin taakse kytkeä aurinkosähkövoimalan ja kierrättää siitä aurinkosähköä asukkaille verkon ja asuntojen mittareiden kautta ilman siirto- ja veromaksuja (ks. virtuaalimittarointi)?

  • Sähkömarkkinalaki 1 §, Tavoitteet: Tämän lain tarkoituksena on varmistaa edellytykset tehokkaasti, varmasti ja ympäristön kannalta kestävästi toimiville kansallisille ja alueellisille sähkömarkkinoille sekä Euroopan unionin sähkön sisämarkkinoille siten, että hyvä sähkön toimitusvarmuus, kilpailukykyinen sähkön hinta ja kohtuulliset palveluperiaatteet voidaan turvata loppukäyttäjille. Sen saavuttamisen ensisijaisina keinoina ovat terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen sähkön tuotannossa ja toimituksessa sekä kohtuullisten ja tasapuolisten palveluperiaatteiden ylläpitäminen sähköverkkojen toiminnassa. Sähköalan yritysten tehtäviin kuuluu huolehtia asiakkaittensa ja verkkonsa käyttäjien sähkönhankintaan liittyvistä palveluista sekä edistää omassa ja näiden toiminnassa sähkön tehokasta ja säästäväistä käyttöä.
  • Sähkömarkkinalaki 24 §, Verkkopalvelujen myyntiehtoja ja hinnoittelua koskevat yleiset säännökset: Verkkopalvelujen myyntihintojen ja -ehtojen sekä niiden määräytymisperusteiden on oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille. Niistä saa poiketa vain erityisistä syistä. Kuluttajille suunnatut myyntiehdot on lisäksi esitettävä selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla, eikä niihin saa sisältyä sopimusten ulkopuolisia esteitä kuluttajien oikeuksien toteutumiselle. Verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kokonaisuutena arvioiden kohtuullista. Verkkopalvelujen hinnoittelussa ei saa olla perusteettomia tai sähkökaupan kilpailua ilmeisesti rajoittavia ehtoja. Siinä on kuitenkin otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavarmuus ja tehokkuus sekä kustannukset ja hyödyt, jotka aiheutuvat voimalaitoksen liittämisestä verkkoon.
  • Valtioneuvoston asetus sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta, Luku 4 Taseselvitys 2§, Mittausalue: Taseselvityksen selvitysalueena on mittausalue. Sähköverkon kohdassa, jossa sähkö siirtyy mittausalueelta toiselle, tulee olla rajapistemittaus. Verkonhaltijan sähköverkko muodostaa mittausalueen. Verkonhaltija voi muodostaa sähköverkostansa myös useita mittausalueita. Tasevastaava voi sopia taseselvitysyksikön ja sen verkonhaltijan kanssa, jonka sähköverkkoon tasevastaavan hallinnassa oleva kiinteistön tai kiinteistöryhmän sisäinen sähköverkko on liitetty, että hänen sähköverkkonsa tai sen osa nimetään mittausalueeksi. Tasevastaavaan sovelletaan tällöin, mitä 2 luvun 1 §:ssä ja tämän luvun 3 §:ssä säädetään verkonhaltijasta. Kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäisen sähköverkon haltija, joka ei toimi tasevastaavana, voi sopia taseselvitysyksikön ja sen verkonhaltijan kanssa, jonka sähköverkkoon kiinteistön tai kiinteistöryhmän sisäinen sähköverkko on liitetty, että hänen sähköverkkonsa nimetään mittausalueeksi. Tällaisen mittausalueen ylläpitäjän tehtävistä ja vastuista taseselvityksessä sovitaan tasesähköyksikön ja mittausalueen ylläpitäjän välisessä sopimuksessa. Mittausalue tulee rekisteröidä tasesähköyksikössä.
  • Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta, Sähkön verottomuus 7 § (24.4.2015/501):  Valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on sähkö: 1) joka siirretään sähköverkkojen välillä; 2) jonka sähköntuottaja, pientuottaja tai 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu verovelvollinen luovuttaa sähköverkkoon; 3) joka luovutetaan unionin ulkopuolelle tai toimitetaan muualle unionin alueelle kuin Suomessa kulutettavaksi; 4) joka toimitetaan sähköisen raideliikenteen välittömään käyttöön; 5) joka kulutetaan voimalaitoksen sähkön tai yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon omakäyttölaitteissa; 6) jonka verkonhaltija tai sähköntuottaja luovuttaa toiselle sähköntuottajalle; 7) jonka pientuottaja on tuottanut ja jota ei luovuteta sähköverkkoon.

Johtopäätös: Ei oikein, ehkä erillisellä sopimuksella, riippuu miten pykäliä tulkitaan(?)

 

Voiko taloyhtiö myydä suoraan verkkoyhtiölle aurinkosähkön ylijäämän häviösähkönä?

  • Sähkömarkkinalaki 23§,  Sähköverkon häviöenergian hankinta: Verkonhaltijan on hankittava sähköverkkonsa häviöenergia sekä sähköverkkonsa käyttöä palveleva varavoima avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti.

Johtopäätös: Ei

 

Kali(cropped)

 

DI Karoliina Auvinen

Aalto-yliopisto

20.4.2015
 

Lähteet:

Mikä olisi hyvä keino edistää kuluttajien investointeja aurinkosähköön: vertailussa sähköverovähennys ja investointituki

Suomalaiset kuluttajat ovat innostuneita aurinkoenergiasta. Suomessa asukassektorin aurinkoenergiainvestoinnit eivät ole kuitenkaan taloudellisten kannustimien piirissä. Kotitaloudet voivat saada toki aurinkoenergiainvestointien työosuudesta kotitalousvähennystä, mutta asunto-osakeyhtiöt eivät. Kotitalousvähennys ei ole sinällään puhtaan energian edistämiskeino, koska kotitaloudet voivat saada kotitalousvähennystä oikeastaan kaikesta ulkopuolisella työvoimalla teetetystä kotitaloustyöstä. Siinä mielessä kotitalousvähennystä ei voi laskea uusiutuvan energian tai energiatehokkuuden edistämistoimenpiteeksi.

Monissa maissa kuluttajien aurinkoenergiainvestointeja edistetään eri keinoilla, kuten nettomittaroinnilla tai -laskutuksella, investointituilla, syöttötariffeilla tai verokannustimilla.

Suomessa kuluttajien aurinkoenergiainvestointien erilaisista edistämiskeinoista on käyty vilkasta keskustelua. Seuraavassa esimerkkilaskelmassa tarkastellaan ja vertaillaan kahden taloudellisen ohjauskeinon vaikutusta aurinkosähköinvestointien kannattavuuteen:

  1. investointituki 30%
  2. kuluttajien omistaman aurinkoenergian sähköverokompensaatio, jossa kuluttajat vapautetaan sähköverosta aurinkopaneelien omistusosuuden suhteen siltä osin, kun paneelien tuotto alittaa oman vuotuisen sähkönkulutuksen

Vertailulaskelma:

Kannattavuuslaskelmassa vertaillaan kahta järjestelmää, joista ensimmäinen on asuintalon katolle asennettu pieni 3 kW:n aurinkosähköjärjestelmä ja toinen teollisuusrakennuksen katolle asennettu 300 kW:n aurinkosähköjärjestelmä. Investoinnin kannattavuutta ja investointimallien muutosten vaikutuksia tuottoihin on arvioitu FinSolar-hankkeen aurinkosähkön kannattavuuslaskentatyökalulla.

Laskelmissa on käytetty seuraavia oletuksia:

  • Järjestelmän käyttöikä 30 vuotta
  • Pienen järjestelmän ylläpitokustannus alkuinvestoinnista 10 %
  • Suuren järjestelmän ylläpitokustannus alkuinvestoinnista 8 %
  • Pientalojen sähkön kuluttajahinta 14 snt/kWh ja yritys- ja yhteisöasiakkaiden kuluttajahinta 8 snt/kWh[1]
  • Sähkön ostohinnan nousu 1 %/v
  • Laskentakorko 1%
  • Aurinkosähköjärjestelmän vuosituotto 825 kWh/kWp (Etelä-Suomi, sisämaa)
  • Tuotettu aurinkosähkö pystytään käyttämään kokonaan kulutuspisteessä
  • Sähkövero 2,79 snt/kWh
Tapauskuvaus Vaihtelevat oletukset Sisäinen korkokanta (IRR) Takaisin-maksuaika
CASE 1: Pientalon 3 kW:n aurinkosähköjärjestelmä, avaimet käteen toimitushinta 6 000 eur (2 eur/Wp) sis. ALV 24% Ei tukia 4,1% 19 vuotta
Kotitalousvähennys 15% alkuinvestoinnista 5,5% 16 vuotta
CASE 2: Yrityksen 300 kW:n aurinkosähköjärjestelmä, avaimet käteen toimitushinta 300 000 eur (1 eur/Wp) Ei tukia 5,4% 16 vuotta
TEM energiatuki 30 % 9,1% 10 vuotta
CASE 3: Kuluttajien aurinkoenergiaosuuskunnan 300 kW:n aurinkosähköjärjestelmä, avaimet käteen toimitushinta 300 000 euroa (1 eur/Wp) + palvelukulu 10% 30 000 euroa, yht. 330 000 euroa.  Kukin osakas omistaa 3 300 eurolla 3 kW:n osuuden voimalasta. Sähköverokompensaatio: oma omistusosuus vapautettu sähköverosta 2,79 snt/kWh, jolloin aurinkosähkön myyntihinta osuuskunnan osakkaille 5,79 snt/kWh (pörssihinta 3 snt/kWh + sähkövero 2,79 snt/kWh) 1,9% 26 vuotta
TEM energiatuki 30% ja sähköverokompensaatio 4,7% 18 vuotta
TEM tuki 30% ja aurinkosähkö myydään voimalan sijaintikohteeseen yritykselle hintaan 8 snt/kWh. Osakkaat saavat tuloista osinkoja tai korkotuottoja. 8% 11 vuotta

Johtopäätökset:

  • Aurinkoenergiainvestoinnista tulee parhaiten kannattava TEM:n 30%:n energiatuella niin, että sähkö kulutetaan suoraan kiinteistössä. Kiinteistön omaan käyttöön tuotetun sähkön kannattavuus johtuu siitä, ettei siitä tarvitse maksaa siirtomaksuja, sähköveroa tai huoltovarmuusmaksua. Nykyinen laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta[2] rajaa sähköverotuksen ja huoltovarmuusmaksun ulkopuolelle kiinteistökohtaiset järjestelmät, joiden nimellisteho ei ylitä 100 kVA:n tehoa tai 800 000 kWh:n vuosituotantoa.
  • Pelkästään sähköveron poistaminen ei paranna investointien kannattavuutta. Kun sähkö pitää myydä verkon yli, niin sähköstä pitää kuitenkin maksaa siirtomaksu. Voimalahankintaan pitäisi saada lisäksi investointitukea, jotta esimerkiksi aurinkoenergiaosuuskuntien perustamisesta voisi tulla kannattavaa.
  • Asukkaille voi olla taloudellisesti kannattavaa investoida aurinkoenergiaan esim. osallistumalla isompien aurinkovoimaloiden joukkorahoitukseen niin, että annetusta lainasta voi saada osinkoja tai korkotuottoja. Kuluttajien voimalasta sähkö myytäisiin PPA-mallilla (power purchase agreement) suoraan kiinteistössä sijaitsevalle yritykselle tai julkiselle organisaatiolle.

Tämän tarkastelun perusteella kannustavin keino edistää kuluttajien aurinkoenergiainvestointeja olisi ottaa asukkaat TEM:n energiatuen piiriin.

Kirjoittaja:

FinSolar-projektipäällikkö, DI Karoliina Auvinen, Aalto-yliopisto

Lisätietoja:

Lähteet:

[1] Tilasto: Energian hinnat [verkkojulkaisu].ISSN=1799-7984. 1. Vuosineljännes 2015, Liitekuvio 5. Sähkön hinta kuluttajatyypeittäin . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 10.8.2015]. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/ehi/2015/01/ehi_2015_01_2015-06-16_kuv_005_fi.html

[2] Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta 1260/1996. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961260

Helsingin kouluihin aurinkosähköä leasing- ja joukkorahoituksella? -työpaja

Aalto-yliopisto ja Helsingin kaupungin HKR järjestävät osana FinSolar-hanketta 24.4.2015 työpajan:  Helsingin kouluihin aurinkosähköä leasing- ja joukkorahoituksella?

Työpajan tavoitteena on kehittää toimintamalli, jolla kahteen Helsingin kouluun hankittaisiin aurinkopaneelit leasing- ja joukkorahoituksella. Työpaja on tarkoitettu Helsingin kaupungin edustajille sekä uusiutuvan energian leasing- ja joukkorahoituksen asiantuntijoille.

Ohjelma:

  • Esittäytymiskierros
  • Aurinkosähkön hankintamallit ulkopuolisella rahoituksella, FinSolar-hankkeen vetäjä Karoliina Auvinen, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
  • FinSolar-hankkeeseen valittujen koulujen aurinkoenergian hankintamalliehdotuksen esittely, Johtava energia-asiantuntija Sirpa Eskelinen, Helsingin kaupunki
  • Keskustelu ehdotuksesta
  • Ehdotuksen jatkojalostaminen, kommentointi ja konkretisointi ryhmissä
  • Ryhmätöiden esittelyä ja keskustelua: Miten tästä eteenpäin?

FinSolar-hankkeen osalta lisätietoja antaa projektiassistentti Lotta Liuksiala, lotta.liuksiala(at)aalto.fi, Aalto-yliopisto