image_pdfimage_print

Mittaustietojen laskennassa ongelma – aurinkosähkö ei usein päädykään pientuottajan hyödyksi

Suomessa on jo tuhansia aurinkosähkön pientuottajia. Aurinkosähkön hyödyntämistä omakotitaloissa ja muissa kiinteistöissä varjostaa nyt mittaustietojen käsittelyyn liittyvät puutteet. Aurinkosähkön taloudellinen kannattavuus vaihtelee Suomessa alueittain – kuluttajien yleensä asiasta tietämättä. Mittaustiedot voitaisiin yhtenäistää laskutusjärjestelmissä, mutta näin ei tehdä. Ongelma voidaan korjata mittausasetusta päivittämällä.

Suomalaisten sähkönsiirtoyhtiöiden älykkäät sähkömittarit eivät ole kaikki samanlaisia, vaan mittaustapa vaihtelee todellisuudessa verkkoyhtiöstä toiseen.

Vaihtelevat mittaustavat saattavat suomalaiset pientuottajat keskenään taloudellisesti eriarvoiseen asemaan: esimerkiksi espoolainen pientuottaja saa täsmälleen samanlaisesta aurinkosähköjärjestelmästä kolmanneksen enemmän säästöä kuin lappeenrantalainen tai helsinkiläinen pientuottaja. Ongelmaa vahvistaa, etteivät kuluttajat eikä aurinkosähköjärjestelmien toimittajat edes tiedä millainen mittaustapa on käytössä missäkin päin Suomea.

Taustoitus: Mistä ongelmassa on kyse – mistä erot pientuottajien sähkölaskuissa johtuvat?

Kuluttajan sähkölaskutus perustuu sähkön tuntimittaustietoihin. Tuntidata ei paljasta, että sähköä kulutetaan ja tuotetaan kolmessa erillisessä johtimessa.

Kuluttajien sähkölaskutus perustuu tuntimittaustietoon. Verkkoyhtiön sivuilta voi saada omat tiedot tuntisarjatietoina (ks. kuva).

Tuntidatan pohjalta usein ajatellaan, että jakeluverkon ja kodin välinen sähkö kulkee vain yhtä johtoa tai kaapelia pitkin. Todellisuudessa sähkö kuitenkin liikkuu kolmea erillistä johtoa tai vaihejohdinta pitkin. Sähkömittarit mittaavat sähköä vaiheittain, vaikka mittaustiedot esitetäänkin kuluttajille yhtenä tuntisarjana.

Jotkut verkkoyhtiöiden sähkömittareista (esim. Caruna) toimivat pientuottajien eduksi siten, että kolmen vaiheen sähkön kulutus- ja tuotantoluvut netotetaan eli lasketaan keskenään yhteen lähes reaaliaikaisesti. Suurin osa verkkoyhtiöiden mittareista Suomessa kuitenkin mittaa kolmea vaihetta erikseen. Vaihtelevat mittaustavat johtavat erilaisiin lopputulemiin kuluttajien sähkölaskuissa.

Kun eri mittaustapojen pohjalta muodostetaan tuntidataa, tulos on erilainen. Yksinkertaistettu esimerkki:

Tunnin aikana aurinkosähkön tuotanto yhteensä 3 kWh jakautuu omakotitalon kolmelle vaiheelle tasaisesti 1, 1 ja 1 kWh, mutta laitteiden kulutus vaihtelee seuraavasti:

  • 1. vaihe: Astianpesukone on päällä, jolloin kulutus -2 kWh ja aurinkosähkön tuotanto +1 kWh -> ostetaan sähköä 1 kWh
  • 2. vaihe: Valaistus ei ole päällä, jolloin kulutus 0 kWh -> aurinkosähkön tuotanto verkkoon +1 kWh
  • 3. vaihe: jääkaappi on päällä, jolloin kulutus -1 kWh ja aurinkosähkön tuotanto +1 kWh kattaa kulutuksen -> ei ostoa eikä tuotantoa

Vertaa tunnin mittaustuloksia eri mittareilla:

  • Vaiheet erikseen mittaava mittari: kuluttaja ostaa sähköä 1 kWh ja myy aurinkosähköä verkkoon 1 kWh.
  • Vaiheet netottava mittari: 2. vaiheen aurinkosähkön ylijäämä +1 kWh kattaa 1. vaiheen kulutuksen -1 kWh. Kuluttaja kattaa auringolla oman kulutuksen eikä osta eikä myy sähköä.

Katso myös LUT:n tutkijaopettaja Antti Kososen laskelmat mittauserojen vaikutuksesta aurinkosähkön kannattavuuteen seurantakohteessa (pdf)

Mittauserot tuntuvat pientuottajien kukkarossa: täysin samanlaisesta aurinkosähköjärjestelmästä lappeenrantalainen omakotitalo myy tappiolla aurinkosähköä noin 500 kilowattituntia vuodessa 15 eurolla (myyntihinta noin 3 snt/kWh), kun espoolainen saa aurinkosähkön omaan käyttöönsä ja säästää sähkölaskussaan noin 60 euroa (säästön arvo noin 12 snt/kWh). Näin kymmenessä vuodessa espoolainen hyötyy aurinkopaneeleistaan 450 euroa enemmän kuin lappeenrantalainen pientuottaja.

Sähkömarkkinalain 24 § mukaan verkkopalvelujen määräytymisperusteiden tulisi olla tasapuolisia kaikille verkon käyttäjille. Toteutuuko tämä pientuottajien kohdalla Suomessa?

Ratkaisu: Mittausjakson sisäinen nettolaskenta mittaustieto- tai laskutusjärjestelmissä – sähkömittareita ei tarvitse vaihtaa

Mittauserot voitaisiin korjata mittaustieto- ja laskutusjärjestelmissä nettolaskutuksella siten, että pientuottajien tuotanto- ja kulutustiedot lasketaan mittausjakson osalta aina yhteen. Mittausjakso on nykyisin tunti ja jatkossa vartti.

Jotta sähköverkkoyhtiöt ja/tai tulossa oleva Fingridin datahub voisivat tehdä mittaustietojen yhtenäistämisen laskennallisesti kunkin mittausjakson sisällä, tarvitaan netotuksen mahdollistamiseksi mittausasetukseen muutos. Näin säästytään myös varsinaisten sähkömittareiden vaihtamiselta.

Kirjoittaja:

FinSolar-projektijohtaja ja tutkija Karoliina Auvinen, Aalto-yliopisto
karoliina.auvinen@aalto.fi

Julkaistu 20.2.2019 ja päivitetty 12.3.2019

Oikeustieteen gradu selvitti: Onko sähkön pientuotannon nettolaskutus mahdollista vai ei?

Sähkön pientuotannon kannattavuuden parantamiseksi on esitetty erilaisia lainsäädännöllisiä keinoja. Yhdeksi keinoksi on esitetty nettolaskutusta, jolla tarkoitetaan sähkön käyttökohteeseen sähköverkosta otetun sähkön eri hintakomponenttien eli sähköenergian hinnan, siirtomaksujen ja verojen kompensoimista sähkölaskussa toisena ajankohtana verkkoon syötetyllä sähköllä. Nettolaskutuksella tarkoitetaan pääasiassa sähkökaupan aikayksikköä pitempiin aikajaksoihin kohdistuvaa pientuotannon netotusta. Spot-markkinan nykyinen aikayksikkö on tunti ja jatkossa vartti.

Gradu tutkii sähkön eri hintakomponenttien nettolaskutuksen juridista toteuttamiskelpoisuutta nykylainsäädännön kannalta. Tutkimus on oikeusdogmaattinen eli tutkimuksen ja tulkinnan kohteena on säädetty oikeus. Pääasiallisena tutkimus- ja taustamateriaalina käytetään Suomessa ja Ruotsissa tehtyjä aikaisempia selvityksiä nettolaskutuksesta, sekä niistä annettuja eri tahojen antamia lausuntoja. Tutkimuksessa tehdään myös de lege ferenda -kannanottoja eli otetaan kantaa siihen kuinka lainsäädäntöä tulisi muuttaa, jotta nettolaskutus voitaisiin toteuttaa tulevaisuudessa.

Tutkimuksessa päädytään johtopäätökseen, että joltain osin nettolaskutus on mahdollista toteuttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa. Kaikkien komponenttien nettolaskutus ei ole mahdollista ja keskeiseksi esteeksi muodostuu harmonisoitu EU-lainsäädäntö.

Eritellysti eri komponenttien osalta tutkimuksessa päädytään seuraaviin johtopäätöksiin:

Sähköenergian osalta laki ei estä, että sähkön hinnasta sähköenergian komponentti hyvitetään sähkön pientuottajalle, kun pientuottaja syöttää sähköverkkoon tuottamaansa sähköä.

Sähköveron nettolaskutus vaikuttaa vaikealta toteuttaa, sillä energiatuotteiden valmisteverotus on pitkälti harmonisoitu Euroopan unionissa. Tämä asettaa reunaehdot, jonka puitteissa jäsenvaltion tulee asettaa sähköverotuksensa. Oikeastaan kaikissa Suomessa tehdyissä selvityksissä on tultu poikkeuksetta siihen lopputulokseen, ettei sähköveron nettolaskutus ole mahdollista EU-oikeuden takia. Missään ei ole kuitenkaan pohdittu mahdollisuutta hakea kansallista poikkeusta, jonka energiaverodirektiivin 19 artiklan ensimmäinen kohta mahdollistaa. Tällaisen vaihtoehdon mahdollisuutta ei tiettävästi ole Suomessa edes tutkittu, kuten ei myöskään energiaverodirektiivin 15 artiklan käyttöä. Ennen kuin tehdään johtopäätös sähköveron nettolaskutuksen mahdottomuudesta, tulisi siis varmistua 15 ja 19 artiklan käyttökelvottomuudesta. Sähköveron nettolaskutus vaikuttaa potentiaalisesti siis mahdolliselta.

Arvonlisäveron nettolaskutus ei ole mahdollista, koska laki yksiselitteisesti kieltää hintojen ja verojen netottamisen myytäessä ja vaihtokauppatilanteissa, mistä nettolaskutuksessa on asiallisesti juuri kysymys.

Siirtomaksun nettolaskutus on mahdollista ja voidaan toteuttaa. Se koskisi tällöin siirtomaksun muuttuvaa komponenttia ja voisi mahdollistaa netottamisen kokonaisuudessaan, jolloin pientuottajan maksettavaksi tulisi vain ostetun ja myydyn sähkön erotuksena saatavan energiamäärän siirtomaksu.

Gradu on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201709295427

Kirjoittaja:

Aki Aapio, OTM
Kirjoittaja on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta lokakuussa 2017
aki.aapio@gmail.com

Blogi julkaistu: 14.12.2017