image_pdfimage_print

Oikeustieteen gradu selvitti: Onko sähkön pientuotannon nettolaskutus mahdollista vai ei?

Sähkön pientuotannon kannattavuuden parantamiseksi on esitetty erilaisia lainsäädännöllisiä keinoja. Yhdeksi keinoksi on esitetty nettolaskutusta, jolla tarkoitetaan sähkön käyttökohteeseen sähköverkosta otetun sähkön eri hintakomponenttien eli sähköenergian hinnan, siirtomaksujen ja verojen kompensoimista sähkölaskussa toisena ajankohtana verkkoon syötetyllä sähköllä. Nettolaskutuksella tarkoitetaan pääasiassa sähkökaupan aikayksikköä pitempiin aikajaksoihin kohdistuvaa pientuotannon netotusta. Spot-markkinan nykyinen aikayksikkö on tunti ja jatkossa vartti.

Gradu tutkii sähkön eri hintakomponenttien nettolaskutuksen juridista toteuttamiskelpoisuutta nykylainsäädännön kannalta. Tutkimus on oikeusdogmaattinen eli tutkimuksen ja tulkinnan kohteena on säädetty oikeus. Pääasiallisena tutkimus- ja taustamateriaalina käytetään Suomessa ja Ruotsissa tehtyjä aikaisempia selvityksiä nettolaskutuksesta, sekä niistä annettuja eri tahojen antamia lausuntoja. Tutkimuksessa tehdään myös de lege ferenda -kannanottoja eli otetaan kantaa siihen kuinka lainsäädäntöä tulisi muuttaa, jotta nettolaskutus voitaisiin toteuttaa tulevaisuudessa.

Tutkimuksessa päädytään johtopäätökseen, että joltain osin nettolaskutus on mahdollista toteuttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa. Kaikkien komponenttien nettolaskutus ei ole mahdollista ja keskeiseksi esteeksi muodostuu harmonisoitu EU-lainsäädäntö.

Eritellysti eri komponenttien osalta tutkimuksessa päädytään seuraaviin johtopäätöksiin:

Sähköenergian osalta laki ei estä, että sähkön hinnasta sähköenergian komponentti hyvitetään sähkön pientuottajalle, kun pientuottaja syöttää sähköverkkoon tuottamaansa sähköä.

Sähköveron nettolaskutus vaikuttaa vaikealta toteuttaa, sillä energiatuotteiden valmisteverotus on pitkälti harmonisoitu Euroopan unionissa. Tämä asettaa reunaehdot, jonka puitteissa jäsenvaltion tulee asettaa sähköverotuksensa. Oikeastaan kaikissa Suomessa tehdyissä selvityksissä on tultu poikkeuksetta siihen lopputulokseen, ettei sähköveron nettolaskutus ole mahdollista EU-oikeuden takia. Missään ei ole kuitenkaan pohdittu mahdollisuutta hakea kansallista poikkeusta, jonka energiaverodirektiivin 19 artiklan ensimmäinen kohta mahdollistaa. Tällaisen vaihtoehdon mahdollisuutta ei tiettävästi ole Suomessa edes tutkittu, kuten ei myöskään energiaverodirektiivin 15 artiklan käyttöä. Ennen kuin tehdään johtopäätös sähköveron nettolaskutuksen mahdottomuudesta, tulisi siis varmistua 15 ja 19 artiklan käyttökelvottomuudesta. Sähköveron nettolaskutus vaikuttaa potentiaalisesti siis mahdolliselta.

Arvonlisäveron nettolaskutus ei ole mahdollista, koska laki yksiselitteisesti kieltää hintojen ja verojen netottamisen myytäessä ja vaihtokauppatilanteissa, mistä nettolaskutuksessa on asiallisesti juuri kysymys.

Siirtomaksun nettolaskutus on mahdollista ja voidaan toteuttaa. Se koskisi tällöin siirtomaksun muuttuvaa komponenttia ja voisi mahdollistaa netottamisen kokonaisuudessaan, jolloin pientuottajan maksettavaksi tulisi vain ostetun ja myydyn sähkön erotuksena saatavan energiamäärän siirtomaksu.

Gradu on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201709295427

Kirjoittaja:

Aki Aapio, OTM
Kirjoittaja on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta lokakuussa 2017
aki.aapio@gmail.com

Blogi julkaistu: 14.12.2017

FinSolar-hanke selvitti: saako aurinkosähköä siirtää verottomasti kiinteistörajan yli?

Pori1Verottoman sähkön pientuotannon rajan nostaminen 100 kVA:n tehoon ja pientuotantona pidettävän vuosituotannon rajan nostaminen 800 MWh:iin kasvattaa merkittävästi aurinkosähkön paikallisia hyödyntämismahdollisuuksia. Esiin on kuitenkin noussut kysymyksiä siitä, saako pientuotantoa harjoittaa useamman kiinteistön alueella ja siirtää verottomasti kiinteistörajan yli. Voiko kiinteistö A käyttää viereisellä kiinteistöllä B tuotettua aurinkosähköä?

Valmisteveroja määräävän tullin kanta asiaan on seuraava. Pientuotantoa on asetettujen ylärajojen alle jäävä tuotanto, eikä asiaan vaikuta se, miten sähkö käytetään. Tuotetun sähkön voi siis käyttää itse, siirtää naapurikiinteistölle tai syöttää verkkoon ilman, että tuotanto muuttuisi verotettavaksi.  Selkeyden vuoksi sanottakoon, että kaikesta alueellisen jakeluverkon kautta siirrettävästä sähköstä kannetaan siirtohintojen yhteydessä kWh-pohjainen huoltovarmuusmaksu ja sähkövero. Olen keskustellut asiasta tullin valmisteveroneuvonnan Sami Suomisen kanssa. Tullin asiakastiedote selventää asiaa.

Vaikka pientuotantolaitteistojen tuotantoa siis saa verotusteknisesti siirtää kiinteistöltä toiselle, asiaa sääntelee myös sähkömarkkinalaki . Lain 13 pykälän mukaan yhtenäinen kiinteistöverkko on mahdollista rakentaa, jos kysymyksessä on kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäinen verkko tai jos alueellisen jakeluverkon haltija antaa toiselle suostumuksen. Kiinteistöryhmän käsitettä laki ei määrittele. Tiedustelujeni mukaan virkamiestulkinta (TEM Arto Rajala ja Energiavirasto Martti Hänninen) asiasta on, että ryhmällä tarkoitetaan hallintaoikeudeltaan yhtenäistä, fyysisesti toisiinsa rajautuvaa kokonaisuutta. Jos siis halutaan muodostaa 13 §:ssä tarkoitettu verkko, jossa siirretään sähköä kiinteistöltä A naapurikiinteistölle B, niillä on joko oltava sama omistaja tai maanvuokrasopimus, joka siirtää kiinteistöjen hallintaoikeuden samalle taholle. Energiaviraston verkkoluvanhakuohje täsmentää tulkintaa kiinteistöryhmästä. Kiinteistöjen rajalla kulkeva tie tai rautatie ei rajoita siirtomahdollisuutta.

Vuokrasopimus, jolla kiinteistön A omistaja maksaa kiinteistön B omistajalle oikeudesta tuottaa aurinkosähköä kiinteistöllä B ei vielä täytä hallintaoikeuden siirtymisen edellytyksiä. Toisin sanoen hallintaoikeuden siirrolla tarkoitetaan maanvuokrasopimukseen perustuvaa kiinteistön hallintaa. Kiinteistöllä voi kuitenkin tästä huolimatta olla rakennuksia tai toimintaa, joiden omistaja on eri kuin maanvuokrasopimuksen kautta hallintaoikeuden saanut taho. Hallintaoikeuden yhtenäisyyden voi ilmeisesti saavuttaa kolmas taho, joka vuokraa kummatkin kiinteistöt.

Aiemman tietomme mukaisesti aurinkopaneelien omistus ei vaikuta verotuskäytäntöön. Toisin sanoen kiinteistöllä A tai naapurikiinteistöllä B sijaitsevat aurinkopaneelit voivat olla kolmannen osapuolen (esim. rahoitusyhtiön) omistuksessa ilman, että tämä vaikuttaa verotuskäytäntöön tai sähkömarkkinalain antamiin mahdollisuuksiin siirtää sähkö naapurikiinteistöille.

Verovelvollisuusasiaan palatakseni pidän melko selvänä sitä, että pientuotannon ylärajat koskevat myös yhtenäistä kiinteistöryhmää. Toisin sanoen, jos kiinteistöllä A jo tuotetaan maksimimäärä 800 MWh, sille ei voi kiinteistöryhmän sisäisellä siirtoyhteydellä siirtää enempää sähköä tulematta samalla verovelvolliseksi.

Mikko_JalasTutkija Mikko Jalas
Aalto-yliopisto, FinSolar-hanke