Taloyhtiön vaihtoehdot aurinkosähkön tuotannon kytkemiseen ja mittaamiseen

FinSolar-taloyhtiötyöryhmässä olemme etsineet malleja, joilla paikallinen aurinkosähkön tuotanto taloyhtiöolosuhteissa olisi sujuvaa ja kannattavaa. Tällä hetkellä tunnistettavissa on kolme toteutuskelpoista kytkentä- ja mittausmallia. Asuntokohtainen malli, jossa yksi osakas tai asunnon haltija tuottaa sähköä omiin käyttösähkötarpeisiin. Kiinteistösähkömalli, jossa taloyhtiö tuottaa sähköä kiinteistösähköksi. Takamittarointimallissa koko yhtiö tai ryhmä yhtiön sisällä siirtyy yhteisen liittymän taakse verkossa. Neljäs ns. virtuaalimittarointimalli ei ole tällä hetkellä mahdollista säädöksien takia.

Sekä asuntokohtaisessa mallissa että kiinteistökohtaisessa mallissa ongelmana on rajallinen sähkön kulutus, varsinkin peruskuorma päivisin ja tästä johtuen pieneksi jäävä aurinkosähköjärjestelmän koko.  Aurinkojärjestelmän kokoa ja peruskuormaa voidaan kasvattaa yhdistämällä kaikki asuntojen sähkönkulutus ja kiinteistösähkö. Tällainen järjestelmä on mahdollista toteuttaa takamittarointimallilla, jonka perustaminen on kuitenkin suhteellisen kallista. Virtuaalimittarointimalli olisi joustavin ja nykyaikaisin palvelu, joka hyödyntäisi älymittareiden mahdollisuudet.

Pohdin tässä kirjoituksessa kahden viimeksi mainittujen yhteisöllisten mallien eli taka- ja virtuaalimittarointimallien toteutettavuutta. Taustalla on ajatus löytää taloyhtiöille lähienergian taloudellisesti kannattava tuotantomalli, jossa maksimoidaan paikallinen kulutus ja toisaalta minimoidaan verkkoon syötetty energian määrä. Näin ollen ideaalimallissa paikallinen tuotanto olisi verotonta ja siirtomaksutonta samalla tavalla kuin tällä hetkellä omakotitaloasennuksissa.

Takamittarointi

Sekä asukas- että kiinteistösähkömallin ongelmana on heikko paikallisen kulutuksen ja tuotannon täsmäytyminen. Taloyhtiön kokoluokka mahdollistaisi eräänlaisen mikroverkon, jossa useat kuormat tasoittaisivat kysyntää, mahdollistaisivat suuremman aurinkosähköjärjestelmän kokoluokan ja sen mukana tuomat skaalaedut. Tällainen järjestelmä voidaan toteuttaa ns. takamittarointimallilla, jossa koko taloyhtiö (mukaanlukien kaikki osakkaat) tai pienempi “osuuskunta” (jossa kaikki taloyhtiön osakkaat eivät ole mukana)  on yhden mittarin takana sähköyhtiön suuntaan. Osuuskunta mittaa ja laskuttaa aurinkosähkön piiriin kuuluvia asukkaita sen mukaan kuinka paljon sähköä ostetaan verkosta.

Tuotannon jyvittämiseen osakkaille löytyy useita malleja. Yksinkertaisimmillaan voidaan mittaus ja laskutus toteuttaa esimerkiksi niin, että osuuskunnan mikroverkkoon tuotetaan sähköä, jota käytetään kiinteistösähköön ja osakkaiden asuntoihin. Laskutus ja mittaus tehdään kuukausitasolla, jolloin ostetun sähkön kustannukset jaetaan käyttöpaikkakohtaisesti mitatun kulutuksen mukaan. Osuuskunta hoitaa kulutuksen ja aurinkosähkön tuotannon mittaamisen ja ostetun sähkön osuuksien laskuttamisen.

Takamittarointiin siirtyminen vaatii sähkömittareiden ostamisen verkkoyhtiöltä. (Mittareille on säädelty hinta, joka on n. 230€/kpl). Sähkökeskuksessa vaaditaan kytkentöihin muutokset. Kokonaiskustannusarvio noin 300-800€/asunto, mutta kustannus voi olla korkeampikin. FinSolar-hankkeessa ei olla vielä päästy näkemään takamittaroinnin totetuttamista taloyhtiökohteessa, vaikka se periaatteessa olisikin mahdollista nykyisen lainsäädännön puitteissa. Kun verkkoyhtiön mittarit poistuvat, ryhmä siirtyy yhteen käyttöpaikkaan, jolloin sekä sähkön siirron että sähkön myynnin kiinteät kuukausimaksut peritään ryhmältä vain yhden kerran. Toisaalta laskutus on hoidettava ryhmän toimesta ja mikäli se ostetaan palveluna, aiheutuu tästä kustannuksia.

Takamittarointiin osallistuva osuuskunnan koostumus voi olla jatkossa muuttuva. Aurinkosähköinvestointi on pitkäaikainen, jolloin on perusteltua odottaa muutoksia vuosien varrella ja osuuskunnassa mukana oleva asunto voi myöhemmin esim. Omistajan vaihdoksen yhteydessä haluta irrota järjestelystä. Jokaisella asukkaalla onkin jo sähkömarkkinalain pohjalta oikeus erota osuuskunnasta ja tehdä halutessaan oma sähkösopimus. Sopimuksellisesti voidaan kuitenkin määrittää osuuskunnasta eroamisen kustannuksista siten, että ne tulevat eroavan osakkaan maksettaviksi. Vaikka mittarin voi ostaa määriteltyyn hintaan verkkoyhtiöltä, sen myyminen eroamistilanteessa takaisin yhtiölle tuskin onnistuu eikä siihen velvoiteta.

Takamittarointimalli ei ole täysin uusi ja ainutlaatuinen. Sitä käytetään esimerkiksi siirtolapuutarhoissa sähkön osalta, eikä sähkömarkkinalain tuomat vapaudet sähkön kilpailuttamisesta koske siirtolapuutarhamökkejä. Samantyyppistä mallia käytetään yleisesti myös kaasumittaroinnissa.

Takamittarointimallin ongelma on sen joustamattomuus. Osuuskunnan perustaminen vaatii mittaroinnin suhteen investointeja ja kytkentätyö ei ole ilmaista. Myös osuuskunnasta eroamisen kustannukset voivat olla yksittäiselle osakkaalle korkeat. Takamittarointimallityyppisiä ratkaisuja on käytetty kauan sitten vuokra-asunnoissa, kuten VVO:lla. Tämä tapahtui aikaan, jolloin etäluettavia älymittareita ei ollut vielä käytössä ja VVO luopuikin järjestelystä. Nyt kun älymittarit on käytännössä asennettu kaikkiin käyttöpaikkoihin, olisi aika hyödyntää niiden tuomia mahdollisuuksia. Seuraavana esitelty virtuaalimittarointi olisikin konsepti, joka hyödyntäisi modernin teknologian tuomat mahdollisuudet ja toisi helposti käyttöönotettavan palvelun muotoon paketoidun ratkaisun yhteisölliseen paikalliseen aurinkosähkötuotantoon.

Takamitarointi

 

Kuva 1. Takamittaroinnin kytkentä

 

Virtuaalimittarointi

Virtuaalimittarointimallissa taloyhtiön asukkaiden muodostama ryhmä tuottaa yhdessä aurinkosähköä  omaan käyttöönsä.  Jos aurinkovoimala halutaan kytkeä paikallisesti taloyhtiössä siten, että se hyödyttää kaikkia käyttöpaikkoja, tulee aurinkovoimala kytkeä alla olevan kuvan mukaisesti.

Voimala siis kytketään verkkoyhtiön johtoon, josta aurinkosähkö jyvitetään laskennallisesti osuuskuntaan osallistuville palveluntarjoajan toimesta. Tällöin osuuskunta tai ryhmä muodostetaan niin että se ei edellytä erillisiä mittareita tai johdotuksia asuntoihin. Myös ryhmästä irtautuminen on joustavaa ja ei aiheuta kustannuksia.

Virtuaalimittarointi

Kuva 2. Virtuaalimittaroinnin kytkentä

Virtuaalimittarointimallissa tuotettu aurinkosähkö on pakko kytkeä siten, että se “kiertää” asuntojen mittareihin verkkoyhtiön ja yleisen jakeluverkon puolelta. Tällaisessa tapauksessa nykyinen lainsäädäntö edellyttää että siirtomaksun ja siihen kuuluva sähköveron maksamista. Myös ALV-vero tulee maksettavaksi.

Vaikka kyse on lähienergiasta ja pientuotannosta, virtuaalimittarointiin perustuvassa mallissa verottomuuden ja siirtomaksuttomuuden vaatimus ei täyty. Onkin perusteltua kysyä ovatko nykyiset säädökset tältä osin toimivia. FinSolar-hankkeessa olemme tehneet työtä ymmärtääksemme olisiko virtuaalimittaamisen malli toteutettavissa Suomessa ja löytyisikö tahtotilaa päivittää säännöksiä. Esittelimme nämä mallit sekä Energiateollisuus ry:lle että TEM:lle ja kävimme keskustelun säännösmuutoksista. Käytännössä säännökset pitäisi päivittää niin, että sähköntuotanto ja käyttö tietyn alueen sisällä (esim. tontti) ovat verottomia ja siirtomaksuttomia kytkennästä riippumatta.

Virtuaalimittauksen näytännön toteutus olisi palvelu, joka perustuu älymittaroinnin tuomaan tuntikohtaiseen tietoon. Palvelukehitys voisi johtaa hiottuun tuotteeseen, jolla on myös vientipotentiaalia. On oletettavaa että aurinkoenergian pientuotannon syöttötariffi loppuu lähivuosina useissa maissa. Tällöin syntyy tarve miettiä kannattavuuden parantamista eri keinoin. Yksi tapa on pakallisen käytön lisääminen lähialueella, siten että sähkön siirtoa minimoidaan. Syöttötariffin olosuhteissa aurinkojärjestelmän tuottamalle ylijäämäsähkölle on varma ostaja hyvään hintaan. Tässä mielessä Suomi onkin ennen muita markkinoita tilanteessa, jossa on tarve kehittää ja edetä innovatiivisen yhteisöllisen paikallisenergiakonseptin kanssa.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että takamittarointi on nykyisissä olosuhteissa toteutettavissa ja ehkä jopa hieman joustavampi ja halvempi toteuttaa kuin miltä ensimmäisissä selvityksissä näytti.  Sen sijaan työsarkaa riittää, jotta lainsäädäntö mahdollistaisi virtuaalimittaroinnin.

image_pdfimage_print