Aurinkosähkön kannattavuus taloyhtiöissä

FinSolar-hankkeen aurinkosähkön kannattavuusanalyysin perusteella aurinkosähkö on taloudellisesti kannattavaa, jos aurinkosähköllä korvataan suhteessa kalliimpaa ostosähköä. Aurinkosähkö tulee hyödyntää suoraan käyttöpaikassa mittarin takana, koska aurinkosähkön omasta käytöstä ei tarvitse maksaa energiaperusteisia siirtomaksuja ja energiaveroja. Aurinkoenergian kannattavuus taloyhtiössä on tapauskohtaista.

Mittarin takana tuotettu aurinkosähkö on vapautettu sähköverosta

Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta rajaa sähköverotuksen ja huoltovarmuusmaksun ulkopuolelle järjestelmät, joiden nimellisteho ei ylitä 100 kVA:n tehoa tai 800 000 kWh:n vuosituotantoa. Yli 100 kVA:n tehoisten laitteistojen omistajien tulee rekisteröityä verovelvollisiksi vuotuisen tuotantorajan valvomiseksi ja antaa veroilmoitus tuottamastaan sähköstä vuosittain Tullille. Taloyhtiöissä järkevä koko jää yleensä alle 100 kVA tehorajan, jolloin ne eivät ole ilmoitusvelvollisia.

Koko taloyhtiön aurinkovoimala on kustannustehokkain

Aurinkosähköjärjestelmän kannattavuutta voidaan parantaa, jos koko taloyhtiö voi hyödyntää paikallisesti aurinkosähköä. Useamman käyttöpaikan yhdistävä tuotanto ja kulutus taloyhtiössä parantaa aurinkosähkön kannattavuutta, koska yhteisö mahdollistaa isomman ja yksikkökustannuksiltaan edullisemman järjestelmän hankinnan. Aurinkosähköjärjestelmä kannattaa mitoittaa kohteen peruskuorman mukaan. Taloyhtiön peruskuorma kasvaa, kun asuntojen ja kiinteistön sähkönkulutus summataan.

Yksittäisten asuntojen kulutuksen vaihtelut myös tasaantuvat energiayhteisössä, mikä parantaa aurinkosähkön tuotannon ja kulutuksen kohtaamista sekä vähentää aurinkosähkön ylijäämän myyntiä verkkoon. Kiinteistösähkön osuus taloyhtiön kokonaiskulutuksesta on rivitaloissa ja energiatehokkaasti rakennetuissa kerrotaloissa pieni, mistä johtuen olisi ekologisesti järkevää ja kustannustehokasta tuottaa aurinkosähköä myös asuntojen käyttöön.

Aurinkosähkön omakustannushinta voi olla taloyhtiössä edullisempi kuin ostosähkön hinta

Taloyhtiöt ja niiden asukkaat voivat tehdä kannattavia investointeja 25-30 vuoden laskenta-ajalla aurinkosähköjärjestelmiin ilman tukea, mikäli tuotetun sähkön pystyy kuluttamaan itse. Tuen tarve ei ole asukkaille yrityksiin ja kuntien verrattuna niin merkittävä, koska asukkaiden maksama sähkön loppukuluttajahinta on yhteisöjen sähkönhintaa korkeampi. Tilastokeskuksen mukaan pientalojen ja kerrostalohuoneistojen sähkön kuluttajahinta oli vuonna 2016 12-18 snt/kWh, kun yritys- ja yhteisöasiakkaiden hinta oli noin 8 snt/kWh.

Taloyhtiöt eivät ole investointitukien piirissä

Kotitaloudet, taloyhtiöt ja asukasosuuskunnat on nykyisin rajattu pois Työ- ja elinkeinoministeriön energiatuen piiristä. Investoinnin kannattavuutta toki parantaisi, jos asukkaat olisivat mukana tukien piirissä. Kuntien ja yritysten tuen saannin ehtona on, ettei järjestelmää saa myydä muutamaan vuoteen investoinnin tekohetken jälkeen. Tästä johtuen myös rakennusyhtiön tulee tehdä aurinkosähköinvestointi uusiin asuintaloihin ilman tukea. Mikäli taloyhtiössä on kunnan ja/tai yritysten tiloja, niiden osalta TEM:n energiatuen saaminen saattaa olla mahdollista.

Tulevaisuudessa kannattavuuden voi haastaa siirtohinnoittelun muutos

Tulevaisuudessa sähkön pientuotannon kannattavuuden voi haastaa siirtohinnoittelun muutos, mikäli hinnoittelussa siirrytään kulutetun energian määrään perustuvasta hinnoittelusta siirron kiinteään kaista- tai tehopohjaiseen hinnoitteluun. Tällä hetkellä sähkön pientuotannon kannattavuudesta 30-40% perustuu siihen, ettei aurinkosähkön tuotannosta omaan kulutukseen tarvitse maksaa siirtomaksua ja siirtoon liittyviä sähköveroja. Mikäli siirtohinnoittelu muuttuu, muuttuu myös pientuotannon kannattavuuden edellytykset.

Usein esiintyy väite, että pientuottajat maksattavat siirtoverkon kustannukset muilla kuluttajilla. Pientuottajat maksavat verkkoyhtiöille perusmaksuja omasta tuotannosta riippumatta sekä ylijäämän osalta sähköntuotannon siirtomaksua:

  • Sähkömarkkina-asetus 5 §, Sähköntuotannon siirtomaksu jakeluverkossa: Sähköntuotannon siirtomaksu jakeluverkossa perustuu energiamäärään. Jakeluverkonhaltijan yksittäiseen liittymään sijoittuvalta sähköntuotannolta veloittama siirtomaksu ei saa ylittää keskimäärin 0,07 senttiä kilowattitunnilta vuodessa. Tässä tarkoitettu siirtomaksu määritetään jakamalla yksittäiseen liittymään sijoittuvalta sähköntuotannolta verkkoon syötöstä vuodessa veloitettujen siirtomaksujen summa ilman arvonlisäveroa saman ajan kuluessa verkkoon syötetyn energian määrällä.

DI Karoliina Auvinen, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Päivitetty 12.4.2017

image_pdfimage_print