Lausunto uusiutuvan energian ja uuden energiateknologian investointituesta

Työ- ja elinkeinoministeriön pyynnöstä FinSolar-hanke laati aurinkoenergian näkökulmasta lausunnon valtioneuvoston asetusluonnokseen uusiutuvan energian ja uuden energiateknologian investointituesta, joka liittyy hallituksen Biotalous ja puhtaat ratkaisut -kärkihankkeen toteutukseen.

Tässä lausunto 8.1.2016 TEM:lle toimitetussa muodossa:

 

LAUSUNTO LUONNOKSESTA VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI UUSIUTUVAN ENERGIAN JA UUDEN ENERGIATEKNOLOGIAN INVESTOINTITUESTA 

Aalto-yliopiston FinSolar-hanke kiittää Työ- ja elinkeinoministeriötä lausuntopyynnöstä.

Tekesin, yritysten ja kuntien rahoittaman FinSolar-hankkeen tavoitteena on kasvattaa aurinkoenergialiiketoimintaa ja -investointeja Suomessa. Hankkeessa on selvitetty aurinkoenergian liiketoiminta-, hankinta- ja rahoitusmalleja yritysten, kuntien ja asunto-osakeyhtiöiden tarpeisiin.

FinSolar -hankkeessa kertyneen toimialatuntemuksen pohjalta kärkihankkeen investointitukimalliin ehdotetaan kolmea muutosta:

  1. Investointitukea tulisi myöntää uuden energiateknologian lisäksi hankkeille, joissa kokeillaan uusia palvelukonsepteja tai pilotoidaan perinteisiä teknologioita uudella tavalla yhdistäviä järjestelmäsovelluksia

Perustelut:

Aurinkoenergia-alan yritysten toive on kotimarkkinoiden kasvu, koska referenssit ovat edellytys vientimarkkinoilla menestymiseen ja helpottavat myös sijoittajilta pääomarahoituksen saamista. Liiketoiminnan kehitys keskittyy monilla yrityksillä parhaillaan palveluihin ja uudenlaisiin järjestelmäsovelluksiin. FinSolar-hankkeen arvoketjututkimuksen mukaan aurinkoenergian kotimaisuusaste on 48–71 %:n välillä, joten investointeihin liittyy merkittävästi palvelua ja asennustyötä.

Aurinkosähköpaneeli-, keräin- ja komponenttiteknologia on jo varsin kehittynyttä ja edullista, mistä johtuen innovointi keskittyy erityisesti uusiin palvelumalleihin sekä teknologiayhdistelmiin. Uutta liiketoimintaa edustavat esimerkiksi hybridienergia-ratkaisut ja case Mobisolin -tyyppiset aurinkoenergiajärjestelmien digisovellukset.

Näin ollen olisi parempi, että pelkän uuden energiateknologian sijaan kärkihankerahoituksella pyrittäisiin tukemaan ja edistämään laajemmin yritysten uusien liiketoimintakonseptien pilotointia ja käyttöönottoa.

2. Investointitukea tulisi myöntää yritysten ja kuntien investointeihin, joissa aurinkoenergiaa tuotetaan asukkaiden käyttöön

Perustelut:

Kärkihankerahoituksen tulisi sallia sellaiset yritysten ja kuntien investoinnit, joissa energian loppukäyttäjänä voi olla myös kotitalous tai taloyhtiö. Maailmalla suositussa energian ostosopimus -mallissa (PPA, power purchase agreement) yritys tai kunta investoi aurinkoenergiajärjestelmään ja myy tuotettua energiaa kiinteistön alueen toimijoille kuten asukkaille, yrityksille tai muille organisaatioille. Malli on kuluttajien ja taloyhtiöiden kannalta helppo, sillä se ei vaadi kallista alkuinvestointia eikä perehtymistä laitteiston hankintaan tai ylläpitoon. Asiakas maksaa energiasta samaan tapaan kuin sähkö- tai lämpölaskuja maksetaan.

 FinSolar-hankkeen markkinaselvityksen mukaan Suomessa on jo toistakymmentä yritystä, jotka asentavat aurinkoenergiajärjestelmiä asiakkaille energianmyynti-sopimuksilla. Monet näistä yrityksistä ovat pyrkineet palvelemaan myös taloyhtiö- ja asukasmarkkinoita. TEM ei ole kuitenkaan myöntänyt yrityksille energiatukea näihin kohteisiin, koska energia menee asukkaiden käyttöön. Tämä rajaus on ongelmallinen yritysten liiketoiminnan ja markkinoiden kasvun kannalta, koska suurin aurinkoenergian kysyntä on asukassektorilla. Lisäksi käytännössä monissa kiinteistöissä on nykyisin yritysten liiketiloja, asuntoja ja kuntien toimistotiloja yhtä aikaa.

3. Aurinkoenergialiiketoiminnan edistämisen kannalta investointituen 5 M€ minimirajaa tulisi madaltaa tasolle 0,5 M€

Perustelut:

Aurinkoenergia on kannattavaa Suomessa tyypillisesti vain rakennusten yhteydessä. FinSolar-hankkeessa on tutkittu aurinkosähkön ja aurinkolämmön taloudellista kannattavuutta ja sen reunaehtoja nykytilanteessa.

Aurinkosähkön ja –lämmön kannattavuutta heikentävät tällä hetkellä alhaiset sähkön, hiilen ja öljyn hinnat. Aurinkosähkön myynti verkkoon ei ole kannattavaa vaikka siihen saisi 30 %:n tuen, koska sähkön pörssihinta on niin alhainen. Kannattavuus edellyttää tuen lisäksi siirto- ja sähköveromaksujen välttämistä.

Aurinkolämpöä voitaisiin hyödyntää Suomessa uusiutuvana lämmön lähteenä merkittävästi nykyistä enemmän. Aurinkolämpö ei ole kuitenkaan energiayhtiöille houkutteleva investointi 20 %:n energiatuen tasolla, vaan sille tulisi olla tarjolla aurinkosähkön kanssa vastaava 30 %:n investointitukitaso. Aurinkolämpö ei ole kaukolämpöyhtiöille kiinnostavaa (päinvastoin kuin esimerkiksi Tanskassa), koska suomalaisyhtiöiden tuotto-odotukset ovat tyypillisesti varsin korkeita (IRR 5-15%) ja investointien laskenta-aika suhteellisen lyhyt 8-15 vuotta. Tämän johdosta aurinkolämmön kohdalla alue-, kiinteistöryhmä- tai kiinteistökohtaiset hybridilämpöjärjestelmät ovat potentiaalisimpia aurinkolämmön käyttökohteita Suomessa.

Aurinkoenergiainvestoinnit ovat siis kannattavia lähinnä vain kiinteistöjen yhteydessä. Järjestelmät on tärkeää mitoittaa niin, että mahdollisimman paljon tuotannosta voidaan hyödyntää kiinteistön sisällä. Tämä tarkoittaa, että aurinkoinvestoinnit hajautuvat eri kiinteistöihin ja yksittäiset hankkeet ovat suhteellisen pieniä. Yli 5 MW:n voimaloiden rakentaminen olisi kannattavaa yleisesti vain teollisuus- tai kaukolämpöalueilla, joissa aurinkoenergian kysyntä ei ole kuitenkaan merkittävää. Suurin kysyntä on asukas-, kunta- ja kaupan alan sektoreilla, joissa järjestelmäkoot ovat tyypillisesti 3 kW – 1 000 kW:n (6000 eur – 1 M€) välissä. Edes alueellinen hybridijärjestelmä ei yllä 5 M€:n tasolle, jollei kyse ole todella suuresta kaava-alueesta.

Useat suomalaisyritykset ovat tuoneet markkinoille tai kehittämässä tuotteita hajautetun sähköntuotannon sovelluksiin. Sekä aurinkosähkö- että akkuteknologian hintojen alentumisen johdosta näissä projekteissa tyypillinen kokonaiskustannus on yleensä selkeästi alle 5 M€. Jos halutaan edistää hajautettuja innovatiivisia energiaratkaisuja, niin rajaa on syytä laskea. Investointirajan alentaminen esim. tasolle 0,5-1 M€ mahdollistaisi järkevän kokoisten Smart Grid-teknologiapilottien toteuttamisen ja auttaisi uusien kotimaisten tuotteiden saattamista kansainvälisille markkinoille. Esimerkiksi 0,5 M€ rahoituksella voitaisiin toteuttaa aurinkosähköjärjestelmät Smart Grid-laitteilla yli 10 koulurakennukseen.

Kysyntä- ja kulutuslähtöisten ratkaisujen edistäminen luo innovatiivista energiayrittäjyyttä. Investointituen rajaaminen yli 5 M€ hankkeisiin puolestaan ohjaisi projektit pitkälti perinteisille energiayhtiöille. Tämä vie mahdollisuuksia pois pk-yrityksiltä ja uusien hajautettujen ratkaisujen kokeiluprojekteilta. Näin ollen aurinkosähkön ja -lämmön edistämiseksi osana kärkihankerahoitusta tulisi investoinnin alarajaa laskea. Vaihtoehtoisesti tuen piiriin tulisi hyväksyä mukaan ryhmähankkeet, joissa 5 M€ euron investointivolyymi saavutetaan asentamalla pienempiä voimaloita useisiin eri kohteisiin.

Lisätietoja:

FinSolar-hankkeen projektipäällikkö, DI Karoliina Auvinen, karoliina.auvinen(at)aalto.fi, puh. 050 462 4727, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Auvinen Karoliina, Juntunen Jouni, Nissilä Heli, Jalas Mikko, Liuksiala Lotta ja Lovio Raimo. 2015. FinSolar-hankkeen selvitykset. Aalto-yliopisto. Saatavissa: http://www.finsolar.net

image_pdfimage_print