image_pdfimage_print

Hyviä uutisia: valoa tunnelin päässä taloyhtiöiden aurinkoenergiayhteisöille

As Oy Haapalahdenkatu 11:n asukkaat ovat mukana hyvityslaskentamallin kokeilussa. Kuva: HSSR Oy

FinSolar aurinkosähköä taloyhtiöihin –hankkeen tavoitteena on ollut synnyttää kansallisesti monistettava ja taloudellisesti kannattava malli taloyhtiöiden asukkaiden aurinkosähkön tuotantoon. Hankkeessa on kokeiltu aurinkosähkön hyvityslaskentamallia taloyhtiöissä Helsingissä ja Oulussa sekä selvitetty ALV-kysymyksiä, päätöksentekoa ja sähkömittarihaasteita erityisesti taloyhtiöiden pientuottajien näkökulmasta. Lisäksi on fasilitoitu päättäjien, yritysten ja aurinkoenergiaa taloyhtiöissä edistävien järjestöjen välistä yhteistyötä, jotta havaittuihin lainsäädännöllisiin, taloudellisiin ja teknisiin esteisiin löytyisi ratkaisuja.

Energiayhteisöt mahdollistava lainsäädäntö on tulossa!

Suomessa on saavutettu laaja yhteisymmärrys, että energiayhteisöt kannattaa mahdollistaa kustannustehokkaasti IT-ohjelmistolla perustuen olemassa olevien älykkäiden sähkömittareiden dataan. Hyvä uutinen on, että työ- ja elinkeinoministeriössä on jo pöytälaatikossa valmiina sähkömarkkinalakiin ja mittausasetukseen tarvittavat pykälämuutokset tasejakson sisäisen netotuksen mahdollistamiseksi. Samoin eri energiayhteisöjen toteutusvaihtoehdot ovat selvillä. Nämä pykälät ovat osa isoa lainsäädännön muutospakettia, jolla viedään EU:n “Clean energy for all europeans” -paketin direktiiviuudistuksia ja ylitarkastaja Tatu Pahkalan johtaman älyverkkotyöryhmän linjauksia osaksi kansallista lainsäädäntöä. Säädösmuutosehdotuksia on tarkoitus antaa eduskunnan käsiteltäväksi useamassa osassa seuraavan kahden vuoden aikana. TEM:n puolesta asia on siis jo putkessa, hyvä!

Mutta toteutus kestää vielä vuosia

Matkassa on kuitenkin kaksi hidastetta: EU:n mittauslaitedirektiivi ja Fingridin datahub, joka on vasta valmisteilla.

Kuluttajille suunnattavat energian internet-palvelut ovat monille uutta EU:n tasolla. Aurinkoenergian suosiota ja digitaalisia energiapalveluita ei osattu myöskään ennakoida Suomessa, kun ensimmäisen sukupolven älykkäiden sähkömittarien ominaisuuksia määriteltiin yli kymmenen vuotta sitten. Nykyisistä mittareista saadaan toki tarvittava tuntidata tietojärjestelmiin, mutta ei suoraan mittareiden näytölle kuten EU:n mittauslaitedirektiivi edellyttää. Näin ollen TEM hakee parhaillaan komissiosta tulkintaa (pdf), joka mahdollistaisi pientuottajille ja energiayhteisöille IT-palvelujen tarjoamisen ensimmäisen sukupolven mittareilla. Suomessa siirrytään toisen sukupolven sähkömittareihin portaittain noin 0-15 vuoden aikana. Jos kaikki mittarit pitäisi vaihtaa välittömästi uusiin lainsäädännön uudistuksen myötä, syntyisi tästä suomalaisille turhia kustannuksia. Toivokaamme ja myös edistäkäämme yhteistyössä sitä, että TEM saa EU:n komissiosta asiaan myönteisen tulkinnan, jotta aurinkoenergiayhteisöt pääsevät jalkautumaan Suomeen!

Toinen energiayhteisöjä hidastava tekijä on, että Fingridin datahub on vasta rakenteilla. Yhtenä vaihtoehtona pientuottajien ja energiayhteisöjen netotuslaskentojen toteutukselle on liittää laskenta osaksi Fingridin datahubia. Datahubin perusversio valmistuu vasta vuonna 2021. Pientuottajien ja energiayhteisöjen netotuslaskennat tulisivat kehitykseen mukaan toisessa vaiheessa. Näin ollen näköpiirissä on, että pientuottajia ja aurinkoenergiayhteisöjä palvelevat ominaisuudet voisivat tulla datahubiin vasta vuosina 2022-2023. Datahubin ohella TEM:ssä on pohdinnassa, tulisiko verkkoyhtiöillä olla suurempi rooli tarjota laskentaa palveluna asiakkailleen.

Siirtymävaiheessa eteenpäin verkkoyhtiöiden energiayhteisökokeilulla

FinSolar -hankkeen ohjausryhmän kokouksessa sovittiin huhtikuussa 2019, että siirtymävaiheen ajaksi lähdetään valmistelemaan kokeilua, jossa verkkoyhtiöt voisivat tarjota ja testata kuluttajille suunnattavia tuntinetotus- ja hyvityslaskentapalveluja. Energiavirasto harkitsee parhaillaan, miten kokeilu voitaisiin toteuttaa ajalla 10/2019-2023 verkkoyhtiöiden toimesta. Kokeilussa olisivat mukana verkkoyhtiöt, jotka ovat itse halukkaita tarjoamaan netotuspalveluja yksittäisille pientuottajille ja energiayhteisöille. Valmiudessa olevia verkkoyhtiöitä tai palveluntarjoajia ovat esimerkiksi Helen Sähköverkko Oy, Oulun Energia Siirto ja Jakelu Oy sekä Empower IM Oy. Myös esimerkiksi Caruna ja Elenia Oy kannattavat pientuotannon edistämistä ja pohtivat netottamispalvelujen mahdollistamista omille asiakkailleen. Arviolta jopa miljoona suomalaista voisi päästä tuntinetotuksen ja hyvityslaskentapalvelun piirin kokeiluajalla.

Monet ihmettelevät, että miksi kokeilu olisi kohdennettu verkkoyhtiöille? Siksi, että ennen datahubia vain verkkoyhtiöt voivat tarjota näitä palveluja joko omissa IT-järjestelmissään tai hankkimalla IT-palvelun joltakin alan yritykseltä. Tulevaisuudessa, kun laskennat tehdään datahubin avulla, mitkä tahansa yritykset voivat tarjota mittarien dataan perustuvia palveluja kuluttajille. Näin energiayhteisöpalvelut ovat vasta tulossa osaksi kilpailtua kuluttajamarkkinaa. Kokeilu olisi käynnissä vuoteen 2023 asti, johon mennessä tasejakson sisäinen netotus sekä hyvityslaskenta olisi viety osaksi lainsäädäntöä ja käytäntöä.

Kokeilussa kehitettäisiin hyvityslaskentaa tarjoavien yritysten ja datahubin välistä rajapintaa. Kokeilun avulla voidaan identifioida käyttäjälähtöinen ja kustannustehokas malli, miten palvelu- ja tietoliikenneketju voi toimia parhaiten energiayhteisön, palveluntarjoajan ja datahubin välillä.

FinSolar-hankkeessa Aalto ja LUT-yliopistot toteuttavat kesällä 2019 verkkoyhtiöille ja niiden IT-palvelujen tarjoajille kyselyn, jolla kartoitetaan mitkä yhtiöt haluaisivat olla mukana kokeilussa ja millaiset mittarit kunkin verkkoyhtiön alueella on parhaillaan käytössä. Lisäksi arvioidaan energiayhteisöjen kasvupotentiaalia. Tulokset raportoidaan syyskuussa 2019. Mikäli Energiavirasto näyttää kokeilulle vihreää valoa, se starttaa syksyllä 2019. Kokeilussa mukana oleville yhtiöiden edustajille ja keskeisille sidosryhmille perustetaan työryhmä, joka kehittää IT-palvelupolkua energiayhteisöpalvelujen mahdollistamiseksi.

Kirjoittajat ja lisätietoja:


FinSolar -projektijohtaja ja tutkija Karoliina Auvinen, Aalto-yliopisto, karoliina.auvinen@aalto.fi, 050 4624727




Professori Samuli Honkapuro, LUT-yliopisto, samuli.honkapuro@lut.fi




Julkaistu 30.5.2019

Aurinkosähkön pientuottajien mittausongelmat omakotitaloissa ja taloyhtiöissä voidaan korjata päivittämällä mittausasetusta – katso pykäläesimerkit

Suomessa on jo tuhansia aurinkosähkön pientuottajia. Omakotitalojen ja taloyhtiöiden asukkaat ovat kiinnostuneita hankkimaan lisää aurinkosähköä, mutta kasvua varjostaa nyt ongelmat mittaustietojen laskennassa. Ongelmat voitaisiin korjata mittausasetusta päivittämällä. Toivottavasti nämä pykäläesimerkit auttavat päättäjiä poistamaan aurinkosähkön esteet mahdollisimman pian.

Suomalaisten sähkönjakeluyhtiöiden sähkömittarien pientuotannon ja kulutuksen mittaustapa vaihtelee yhtiöstä toiseen. Tämän johdosta aurinkosähkön pientuottajien taloudellinen kannattavuus vaihtelee jakeluverkosta riippuen, koska monet omakotitalot eivät saa aurinkosähköä omaan käyttöönsä samaan tapaan kuin toiset.

Taloyhtiöissä aurinkosähkön mittausongelmana on, että kerros- tai rivitalon katolla olevasta yhteisvoimalasta asukkaille kulkevaa sähköä kohdellaan omassa kiinteistöverkossa nykyisen lainsäädännön mukaisesti sähköverojen ja siirtomaksujen osalta samoin kuin aurinkosähkö kulkisi verkkoyhtiön jakeluverkon kautta sähkömarkkinoille myytäväksi. Mittaustapa on tämä, vaikka aurinkosähkö kulkeutuu asukkaiden kulutukseen käymättä tontin rajalla kulkevassa verkkoyhtiön jakeluverkossa.

Omakotitalojen mittausongelma korjaantuu mittausjakson sisäisellä netotuksella. Taloyhtiöiden asukkaiden mittausongelma taas korjaantuu kiinteistöverkon sisäisellä netotuksella eli hyvityslaskennalla. FinSolar -hankkeen kokeiluissa Helsingissä ja Oulussa on osoitettu, että aurinkosähkön hyvityslaskenta- tai virtuaalimittarointimalli toimii taloyhtiöissä kaikin puolin mainiosti. Hyvityslaskenta on taloyhtiöille maksullinen palvelu.

Netotuslaskennat voidaan toteuttaa mittaustietojärjestelmissä, mutta netotusten salliminen taseselvityksen ja kuluttajien laskutuksen pohjalla edellyttää mittausasetuksen muuttamista.

Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava, oikeustieteen maisteri Kanerva Sunila luonnosteli mittausasetukseen muutoksia, joilla netotukset voitaisiin mahdollistaa. Esimerkit ovat suuntaa antavia, koska sähkömarkkinalainsäädäntöä ollaan muuttamassa mm. EU:n puhtaan energian paketin implementoimiseksi. Netotuksen mahdollistamiseksi myös sähkömarkkinalakiin (588/2013) saatetaan tarvita muutoksia.

1) Mittausjakson sisäinen netotus:

Nykyisen mittausasetuksen luvun 1 §:n mukaan: “Taseselvityksen tulee perustua tuntimittaukseen. Sähkön vähittäismyynnin osalta voidaan jakeluverkossa kuitenkin soveltaa muun mittaustavan ja tyyppikuormituskäyrän yhdistelmää siten kuin jäljempänä säädetään.” Netotuksen voisi mahdollistaa esimerkiksi lisäämällä pykälään jatkoa näin: “Jos jakeluverkkoon liitettyyn sähkönkäyttöpaikkaan on liitetty nimellisteholtaan korkeintaan 100 kilovolttiampeerin tuotantolaitteisto, sähkönkäyttö ja -tuotanto lasketaan yhteen tasejakson sisällä. Tällöin taseselvityksen perustana käytetään laskennallista arvoa.”

Käytännössä kulutuksen ja tuotannon yhteenlaskeminen tarkoittaa sitä, että oma tuotanto vähennetään ostettavan sähkön määrästä. Näin tietojärjestestelmissä toteutettu netotus varmistaisi, että pientuottaja on kullakin tasejaksolla joko myyjä tai ostaja – eikä molempia yhtä aikaa, kuten joillekin pientuottajille nykyisin tapahtuu tiettyjen verkkoyhtiöiden mittaustavasta johtuen. Oleellista on, että tasehallinnassa ja laskutuksessa on vain yksi mittaustieto asiakkaalta kunkin mittausjakson osalta. Sähkökaupan yksikkö ja tasejakson pituus on nykyisin tunti ja jatkossa vartti. Eri mittaustavat voidaan yhtenäistää mittaustietojärjestelmässä kustannustehokkaasti siten, ettei itse sähkömittareita tarvitse uusia.

2) Kiinteistöverkkojen sisäisten energiayhteisöjen pientuotannon netotus:

Kuva: GEF Oy

Taloyhtiöiden ja muiden kiinteistöverkkojen sisäisen netotuksen eli hyvityslaskennan voisi mahdollistaa lisäämällä mittausasetukseen esimerkiksi seuraavanlaisen osion:

X § Kiinteistön sisäisen energiayhteisön mittaustietojen käyttö taseselvityksessä

Samalla kiinteistöllä sijaitsevien eri sähkönkäyttöpaikkojen sähkönkäyttö ja kiinteistön sisäisen energiayhteisön sähköntuotanto voidaan laskea yhteen tasejakson aikana jäljempänä säädetyllä tavalla.

Energiayhteisön jäsenen sähkönkäyttöpaikan sähkönkäyttö ja jäsenen laskennallinen osuus saman tasejakson aikana kiinteistön sisäisen energiayhteisön tuottamasta sähköstä lasketaan yhteen, kun voidaan mittauksin osoittaa, että tuotettu energia siirretään kulutukseen kiinteistön sisäisen sähköverkon kautta. Yhteenlaskettuja mittaustietoja käytetään taseselvityksen ja laskutuksen perustana.

Kiinteistön sisäinen energiayhteisö määrittää tarkemmin ne periaatteet, joiden mukaan sen jäsenten sähkönkäytön ja energiayhteisön tuottaman sähkön yhteenlasku tasejakson aikana toteutetaan.

Lisäksi kiinteistön sisäisen energiayhteisön ilmoitusvelvollisuudesta energiayhteisön jäsenten sähköntoimittajille tulisi tarvittaessa säätää erikseen työ- ja elinkeinoministeriön sähkökaupasta ja sähköntoimitusten selvityksessä noudatettavasta tiedonvaihdosta annetussa asetuksessa 13.4.2016/273.

Kuka netotuslaskennat voisi toteuttaa ja milloin?

Netotukset voidaan hoitaa tulevaisuudessa keskitetysti Fingridin datahubissa, mutta sen tulo kestää vielä vuosikausia. Siksi mittausasetukseen voitaisiin säätää siirtymäaika. Siirtymävaiheessa halukkaille sähkönjakeluyhtiöille sallittaisiin netotuspalveluiden tarjoaminen asiakkailleen omissa tai palveluntarjoajiensa tietojärjestelmissä. Valmiudessa olevia verkkoyhtiöitä  tai palveluntarjoajia ovat esimerkiksi Helen Sähköverkko Oy, Oulun Energia Siirto ja Jakelu Oy sekä Empower IM Oy. Myös esimerkiksi Caruna ja Elenia Oy kannattavat pientuotannon edistämistä ja pohtivat netottamispalvelujen mahdollistamista omille asiakkailleen. Arviolta jopa miljoona suomalaista voisi päästä tuntinetotuksen ja hyvityslaskentapalvelun piirin siirtymäajalla.

Siirtymäajan mahdollistamiseksi mittausasetukseen voitaisiin lisätä esimerkinkaltainen siirtymäsäännös: Tasejakson sisäinen sähkönkäytön ja sähköntuotannon yhteenlasku toteutetaan sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluna viimeistään 1.1.2023. Tätä ennen verkonhaltijalla on oikeus tarjota yhteenlaskua palveluna asiakkailleen. Verkonhaltijan on järjestettävä tietojen ilmoittaminen sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikölle sähkömarkkinalain 75 a §:n mukaisesti.

Toivottavasti mittausongelmat ratkaistaan pian aurinkosähkön kasvun mahdollistamiseksi kansalaisten keskuudessa

Sääntelyn ja hinnoittelun tulisi kannustaa energian käyttäjiä päästöjen vähentämiseen, kulutusjoustoon sekä uusiutuvan energian hyödyntämiseen. Asunto-osakeyhtiöissä asuu yli 2,6 miljoonaa suomalaista. Teknologia jo mahdollistaa sähkön puhtaan ja älykkään tuotannon sekä kuluttajien energian internet -palvelut. Vanhentunut lainsäädäntö estää ja hidastaa nyt kehitystä. Toivottavasti poliitikot valtuuttavat Työ- ja elinkeinoministeriön päivittämään mittausasetusta ja tarvittaessa myös sähkömarkkinalakia mahdollisimman pian.

Suomi voi hyötyä energiamurroksesta olemalla aktiivisesti mukana teknologia- ja markkinakehityksessä.

Kirjoittaja:
FinSolar-projektijohtaja ja tutkija Karoliina Auvinen, Aalto-yliopisto

Julkaistu 7.3.2019
Päivitetty 14.3.2019

Kuva: HSSR Oy


Mittaustietojen laskennassa ongelma – aurinkosähkö ei usein päädykään pientuottajan hyödyksi

Suomessa on jo tuhansia aurinkosähkön pientuottajia. Aurinkosähkön hyödyntämistä omakotitaloissa ja muissa kiinteistöissä varjostaa nyt mittaustietojen käsittelyyn liittyvät puutteet. Aurinkosähkön taloudellinen kannattavuus vaihtelee Suomessa alueittain – kuluttajien yleensä asiasta tietämättä. Mittaustiedot voitaisiin yhtenäistää laskutusjärjestelmissä, mutta näin ei tehdä. Ongelma voidaan korjata mittausasetusta päivittämällä.

Suomalaisten sähkönsiirtoyhtiöiden älykkäät sähkömittarit eivät ole kaikki samanlaisia, vaan mittaustapa vaihtelee todellisuudessa verkkoyhtiöstä toiseen.

Vaihtelevat mittaustavat saattavat suomalaiset pientuottajat keskenään taloudellisesti eriarvoiseen asemaan: esimerkiksi espoolainen pientuottaja saa täsmälleen samanlaisesta aurinkosähköjärjestelmästä kolmanneksen enemmän säästöä kuin lappeenrantalainen tai helsinkiläinen pientuottaja. Ongelmaa vahvistaa, etteivät kuluttajat eikä aurinkosähköjärjestelmien toimittajat edes tiedä millainen mittaustapa on käytössä missäkin päin Suomea.

Taustoitus: Mistä ongelmassa on kyse – mistä erot pientuottajien sähkölaskuissa johtuvat?

Kuluttajan sähkölaskutus perustuu sähkön tuntimittaustietoihin. Tuntidata ei paljasta, että sähköä kulutetaan ja tuotetaan kolmessa erillisessä johtimessa.

Kuluttajien sähkölaskutus perustuu tuntimittaustietoon. Verkkoyhtiön sivuilta voi saada omat tiedot tuntisarjatietoina (ks. kuva).

Tuntidatan pohjalta usein ajatellaan, että jakeluverkon ja kodin välinen sähkö kulkee vain yhtä johtoa tai kaapelia pitkin. Todellisuudessa sähkö kuitenkin liikkuu kolmea erillistä johtoa tai vaihejohdinta pitkin. Sähkömittarit mittaavat sähköä vaiheittain, vaikka mittaustiedot esitetäänkin kuluttajille yhtenä tuntisarjana.

Jotkut verkkoyhtiöiden sähkömittareista (esim. Caruna) toimivat pientuottajien eduksi siten, että kolmen vaiheen sähkön kulutus- ja tuotantoluvut netotetaan eli lasketaan keskenään yhteen lähes reaaliaikaisesti. Suurin osa verkkoyhtiöiden mittareista Suomessa kuitenkin mittaa kolmea vaihetta erikseen. Vaihtelevat mittaustavat johtavat erilaisiin lopputulemiin kuluttajien sähkölaskuissa.

Kun eri mittaustapojen pohjalta muodostetaan tuntidataa, tulos on erilainen. Yksinkertaistettu esimerkki:

Tunnin aikana aurinkosähkön tuotanto yhteensä 3 kWh jakautuu omakotitalon kolmelle vaiheelle tasaisesti 1, 1 ja 1 kWh, mutta laitteiden kulutus vaihtelee seuraavasti:

  • 1. vaihe: Astianpesukone on päällä, jolloin kulutus -2 kWh ja aurinkosähkön tuotanto +1 kWh -> ostetaan sähköä 1 kWh
  • 2. vaihe: Valaistus ei ole päällä, jolloin kulutus 0 kWh -> aurinkosähkön tuotanto verkkoon +1 kWh
  • 3. vaihe: jääkaappi on päällä, jolloin kulutus -1 kWh ja aurinkosähkön tuotanto +1 kWh kattaa kulutuksen -> ei ostoa eikä tuotantoa

Vertaa tunnin mittaustuloksia eri mittareilla:

  • Vaiheet erikseen mittaava mittari: kuluttaja ostaa sähköä 1 kWh ja myy aurinkosähköä verkkoon 1 kWh.
  • Vaiheet netottava mittari: 2. vaiheen aurinkosähkön ylijäämä +1 kWh kattaa 1. vaiheen kulutuksen -1 kWh. Kuluttaja kattaa auringolla oman kulutuksen eikä osta eikä myy sähköä.

Katso myös LUT:n tutkijaopettaja Antti Kososen laskelmat mittauserojen vaikutuksesta aurinkosähkön kannattavuuteen seurantakohteessa (pdf)

Mittauserot tuntuvat pientuottajien kukkarossa: täysin samanlaisesta aurinkosähköjärjestelmästä lappeenrantalainen omakotitalo myy tappiolla aurinkosähköä noin 500 kilowattituntia vuodessa 15 eurolla (myyntihinta noin 3 snt/kWh), kun espoolainen saa aurinkosähkön omaan käyttöönsä ja säästää sähkölaskussaan noin 60 euroa (säästön arvo noin 12 snt/kWh). Näin kymmenessä vuodessa espoolainen hyötyy aurinkopaneeleistaan 450 euroa enemmän kuin lappeenrantalainen pientuottaja.

Sähkömarkkinalain 24 § mukaan verkkopalvelujen määräytymisperusteiden tulisi olla tasapuolisia kaikille verkon käyttäjille. Toteutuuko tämä pientuottajien kohdalla Suomessa?

Ratkaisu: Mittausjakson sisäinen nettolaskenta mittaustieto- tai laskutusjärjestelmissä – sähkömittareita ei tarvitse vaihtaa

Mittauserot voitaisiin korjata mittaustieto- ja laskutusjärjestelmissä nettolaskutuksella siten, että pientuottajien tuotanto- ja kulutustiedot lasketaan mittausjakson osalta aina yhteen. Mittausjakso on nykyisin tunti ja jatkossa vartti.

Jotta sähköverkkoyhtiöt ja/tai tulossa oleva Fingridin datahub voisivat tehdä mittaustietojen yhtenäistämisen laskennallisesti kunkin mittausjakson sisällä, tarvitaan netotuksen mahdollistamiseksi mittausasetukseen muutos. Näin säästytään myös varsinaisten sähkömittareiden vaihtamiselta.

Kirjoittaja:

FinSolar-projektijohtaja ja tutkija Karoliina Auvinen, Aalto-yliopisto
karoliina.auvinen@aalto.fi

Julkaistu 20.2.2019 ja päivitetty 12.3.2019


Veroselvitys liikkeelle: Miten menee taloyhtiöiden ALV eri aurinkosähkön tuotanto- ja sähköajoneuvojen latausmalleissa?

Aurinkopaneelit AsOy Haapalahdenkatu 11:n katolla Helsingissä. Kuva: GEF Oy

FinSolar – Aurinkosähköä taloyhtiöihin -hankkeessa selvitetään, miten asunto-osakeyhtiöiden arvonlisäverovelvollisuus määräytyy erilaisten aurinkosähkön tuotantomallien ja sähköjoneuvojen latausmallien kohdalla. Veroasiantuntijoiden suosituksesta selvitys laaditaan tekemällä ALV:sta ennakkoratkaisupyyntö keskusverolautakunnalle FinSolar-hankkeen yhteistyöverkostossa mukana olevan taloyhtiön, oululaisen As.Oy Tiedonkaarenportin nimissä. Tiedotamme tuloksista kesällä 2019, kun Keskusverolautakunnalta on saatu vastaus. Alla esitetyn ennakkoratkaisupyynnön käsittelyä varten on toimitettu täydentäviä tietoja Keskusverolautakunnalle useita kertoja kevään 2019 aikana.

Selvityksen tavoitteena on selkeyttää kaikille suomalaisille asunto-osakeyhtiöille, millä tavoin arvonlisäverokysymykset kannattaa huomioida ja hoitaa, kun taloyhtiöhin hankitaan aurinkosähköä ja sähköautojen latauspisteitä.

Lisätietoja:
FinSolar-projektijohtaja ja tutkija Karoliina Auvinen, Aalto-yliopisto, s-posti: karoliina.auvinen@aalto.fi, puh. 050 4624727 


Keskusverolautakunnalle 3.12.2018 toimitettu ennakkoratkaisupyyntö (huom. mukana ei ole kevään 2019 aikana KVL:lle toimitettuja lisätietoja):

Asunto-osakeyhtiön ennakkoratkaisupyyntö arvonlisäverosta aurinkosähköön ja sähköautojen lataukseen liittyen

As Oy Tiedonkaarenportti hakee ennakkoratkaisua aurinkosähkön omaan käyttöön ja ylijäämään sekä sähköautojen latauspalvelujen käyttöönottoon liittyen.

Nykytilanteessa asunto-osakeyhtiö ostaa sähköyhtiöltä sähkön, jota käytetään kiinteistön sähköntarpeeseen. Lisäksi jokaisella asukkaalla on oma sähkösopimus valitsemansa sähköyhtiön kanssa, jolla katetaan huoneistojen sähköntarve. Huoneistojen sähkönkulutus mitataan erikseen.

Kuva 1: Taloyhtiön sähkömittarit ja kiinteistöverkko

Oman uusiutuvan sähköntuotannon käyttö ja jakelu asunto-osakeyhtiön kiinteistöverkon sisällä

Aurinkosähköjärjestelmällä tuotettua sähköä voidaan käyttää kiinteistön sähköntarpeeseen sekä huoneistojen sähkönkulutukseen asunto-osakeyhtiössä. As Oy Tiedonkaarenportti harkitsee  aurinkosähkön hankkimista hyvityslaskentamallilla. Asunto-osakeyhtiö ei ole nykyisin ALV-rekisterissä, joten ennen toiminnan aloittamista halutaan varmistaa, miten hyvityslaskentamalli vaikuttaa asunto-osakeyhtiön arvonlisäverovelvollisuuteen.

Hyvityslaskentamalli

Aalto-yliopiston, Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ja STEK:n FinSolar taloyhtiökokeilu -hankkeessa pilotoidaan aurinkosähkön hyvityslaskentamallia, jossa asunto-osakeyhtiön aurinkosähköjärjestelmän tuottamaa sähköä ohjataan huoneistoihin, jolloin se pienentää huoneistojen asukkaiden sähköntarvetta omien sähkösopimusten osalta.

Aurinkosähköjärjestelmän omistajana ja sähkön pientuottajana toimii asunto-osakeyhtiö. Aurinkosähkö jaetaan asuntojen käyttöpaikoille jakeluverkkoyhtiön hyvityslaskentaohjelmistolla  asunto-osakeyhtiön omassa kiinteistöverkossa ennen aurinkosähkön ylijäämän syöttämistä jakeluverkkoyhtiön sähköverkkoon. FinSolar -pilottihankkeessa hyvityslaskennan toteuttaa jakeluverkkoyhtiöt Helen Sähköverkko Oy Helsingissä sekä Oulun Energia Siirto ja Jakelu Oy Oulussa.  

Sähkön tuotantolaitteisto on fyysisesti kytketty asunto-osakeyhtiön kiinteistösähkömittariin. Sähkömittarissa on kolme rekisteriä ja vaihetta. Aurinkosähkö kuluu ensin asunto-osakeyhtiön yhteisiin tiloihin, kuten porraskäytävien, hissin, pesutuvan ja pyörävajan sähkönkulutukseen. Aurinkosähkön ylijäämän osalta tuotantotiedot rekisteröityvät mittariin. Rekisterien tuntilukeman määrän verran aurinkoenergiaa jaetaan laskennallisesti kiinteistöverkon liityntäpisteen takana oleville käyttöpaikoille kiinteistöverkon sisällä.

Kuva 2: Aurinkosähkön hyvityslaskenta kiinteistöverkon sisällä

Jakeluverkkoyhtiöt omistavat taloyhtiöissä käytössä olevat mittarit. Jakeluverkkoyhtiöt ovat luonnollisia monopoleja ja nämä sähkömittarit ovat maksettu osana kaikkien jakeluverkon käyttäjien liityntä- ja verkkopalvelumaksuja. Sähkömarkkinalain mukaan kuluttajilla on oikeus kilpailuttaa sähköenergian myyntiyhtiöt ja käytännössä oman sähkösopimuksen solmiminen edellyttää, että kuluttajalla on jakeluverkonhaltijan mittari. Jakeluverkkoyhtiön toteuttama hyvityslaskenta siten mahdollistaa asukkaille omien sähkösopimusten solmimisen samalla kun he voivat hyödyntää asunto-osakeyhtiön aurinkopaneelien sähköntuotantoa omilla käyttöpaikoillaan.

Hyvityslaskenta suoritetaan jakeluverkkoyhtiön tietojärjestelmässä tasejaksoittain. Tasejakson pituus sähkömarkkinoilla on nykyisin tunti ja tulevaisuudessa 15 minuuttia. Hyvityslaskennalla aurinkosähkön tuotanto jaetaan ensisijaisesti kiinteistön oman sähköverkon sisällä ja sen jälkeen ylijäämä syötetään jakeluverkkoyhtiön sähköverkkoon. Tällä tavoin aurinkosähkö liikkuu sähköjohdoissa myös fyysisesti, eli elektrodit ohjautuvat asunto-osakeyhtiön omissa sähköjohdoissa ensin omaan kulutukseen ja vasta sen jälkeen eteenpäin jakeluverkkoyhtiön sähköverkkoon.

Hyvityslaskentamallissa asunto-osakeyhtiön kiinteistömittarista osakkaiden käyttöpaikoille jaettava energia luovutetaan vastikkeetta. Asunto-osakeyhtiön osakkaat maksavat aurinkosähköjärjestelmän hankinnan samassa suhteessa kuin he maksavat vastikkeita, ja säästävät aurinkosähkön avulla ostosähköä samassa suhteessa. Voimalan tuotanto parantaa rakennuksen energiatehokkuutta, koska tuotanto vähentää asunto-osakeyhtiössä ostoenergian tarvetta ja aurinkovoimala voi myös parantaa yhtiön energialuokitusta energiatodistuksessa.

Kysymys 1: Onko asunto-osakeyhtiö arvonlisäverovelvollinen kiinteistön oman sähköverkon sisällä tapahtuvasta:

    1. asunto-osakeyhtiön voimalan tuottaman sähkön luovutuksesta vastikkeetta osakkaiden omaan käyttöön? Voimalan hankintahinnasta on maksettu arvonlisävero. Mikäli yhtiö tuottaa sähköä kiinteistön käyttöön ja luovuttaa asukkaiden käyttöön vastikkeetta, tuleeko asunto-osakeyhtiön tällöin suorittaa arvonlisäveroa tuottamansa aurinkosähkön osalta?
      Sopimukset ja laskutus: Asunto-osakeyhtiön ja jakeluverkkoyhtiön välillä on verkkopalvelu- ja hyvityslaskentasopimus. Jakeluverkkoyhtiö laskuttaa asunto-osakeyhtiötä sähkön siirrosta  ja hyvityslaskentapalvelusta. Asunto-osakeyhtiöllä on pientuottajan sähkösopimus ja osakkailla on kullakin omat sähkönostosopimukset. Jos aurinkosähköstä syntyy ylijäämää, niin se syntyy asunto-osakeyhtiölle eikä asukkaille.
  1. energiayhtiön omistaman voimalan, joka sijaitsee asunto-yhtiön katolla, tuottaman sähkön välittämisestä vastikkeetta osakkaiden omaan käyttöön? Asunto-osakeyhtiö ostaa voimalasta sähköä pitkäaikaisella PPA-sähkönostosopimuksella (PPA, power purchase agreement)
    Sopimukset ja laskutus: Asunto-osakeyhtiön ja energiayhtiön välillä on pitkäaikainen aurinkosähkön ostosopimus. Asunto-osakeyhtiö maksaa sähköstä sopimuksessa sovitun hinnan (snt/kWh tai eur/kk). Lisäksi asunto-osakeyhtiön ja jakeluverkkoyhtiön välillä on hyvityslaskentasopimus, jossa voimalan omistajana toimiva energiayhtiö on myös osapuolena. Asunto-osakeyhtiö maksaa hyvityslaskennasta palvelumaksua. Jos aurinkosähköstä syntyy ylijäämää, niin hyvityslaskennalla ylijäämä siirretään voimalan omistajan sähkön myynniksi verkkoon.

Pientuotannon ylijäämän välittäminen sähkönmyyntiyhtiölle

Jos aurinkosähkön tuotanto on suurempi kuin asunto-osakeyhtiön käyttöpaikkojen mittarilukemien yhteenlaskettu summa (yhteenlaskettu kulutus) tasejakson sisällä, niin tämä ylijäävä osuus tuotannosta siirtyy jakeluverkkoyhtiön sähköverkkoon. Näin voi tapahtua esimerkiksi sellaisina hyvin aurinkoisina päivinä, kun samaan aikaan suuri osa asukkaista ei ole kotona. Tällöin asunto-osakeyhtiö maksaa jakeluverkkoyhtiölle yleensä korvausta tuotannon siirrosta sähköverkkoon. Sähköverkkoon syötetyllä sähköllä tulee olla ostaja. Pientuottajan sähkösopimus tulee solmia ennen tuotannon verkkopalvelusopimuksen tekemistä jakeluverkkoyhtiön kanssa.

Esimerkiksi FinSolar-hankkeessa tutkittu taloyhtiökohde maksoi 3,5 kWp:n kokoisesta aurinkosähköjärjestelmästä kaikki kulut mukaan laskien 7 100 euroa (sis. ALV) vuonna 2016. Aurinkosähköjärjestelmän pitoaika on 30 vuotta, jonka aikana aurinkosähkön tuotannon omakustannushinta on Aalto-yliopiston kannattavuuslaskelmien mukaan noin 10,7 snt/kWh. Sähkön myyntiyhtiöt maksavat pientuotannosta yleensä 1,5-6 snt/kWh, joten aurinkosähkön tuottaminen jakeluverkkoon ja myynti sähköyhtiölle on asunto-osakeyhtiöille tappiollista.

Kysymys 2: Onko asunto-osakeyhtiö arvonlisäverovelvollinen, jos:

    1. ylijäämäsähkö myydään tappiolla sähkönmyyntiyhtiön kautta sähkömarkkinoille?
      Sopimukset ja laskutus: Asunto-osakeyhtiö ja sähkönmyyntiyhtiön välillä on pientuotantosopimus, jonka perusteella asunto-osakeyhtiö ostaa sähkönmyyntiyhtiöltä sähköä noin 6 snt/kWh hintaan ja sähkönmyyntiyhtiö ostaa asunto-osakeyhtiöltä pientuotannon ylijäämän noin 2-5 snt/kWh hintaan. Nämä molemmat erät (osto ja myynti) näkyvät samalla laskulla omina kohtinaan siten, että ostoon ja perusmaksuihin on lisätty ALV. Lopullinen maksu määräytyy oston ja myynnin erotuksesta: ((ostoenergia + perusmaksut) * alv) – pientuotannon myyntitulot = loppusumma.
    1. ylijäämäsähkö luovutetaan sähkönmyyntiyhtiölle ilman korvausta?
      Sopimukset ja laskutus: Asunto-osakeyhtiö ja sähkönmyyntiyhtiön välillä on sähkösopimus, johon liittyy ylijäämän tasehallintapalvelu. Pientuotannon ylijäämää ei saa välittää sähköverkkoon muutoin kuin tasevastuullisen sähkönmyyjän kautta. Tasevastuu liittyy mm. tehotasapainon ylläpitämiseen sähköverkoissa. Tässä sopimuksessa asunto-osakeyhtiö ei saa pientuotannon ylijäämästä mitään korvausta (arvo 0 snt/kWh) ja maksaa sähköyhtiölle kuluttamastaan sähköstä.
    1. ylijäämäsähkön tuotto lahjoitetaan sähkönmyyntiyhtiön välityksellä hyväntekeväisyyteen esimerkiksi jollekin vammais-, luonnonsuojelu- tai lasten liikuntajärjestölle?
      Sopimukset ja laskutus: Asunto-osakeyhtiön ja sähkönmyyntiyhtiön välillä on sähkösopimus, jossa ylijäämän osalta on sovittu, että sähkönmyyntiyhtiö kanavoi ylijäämän sähkömarkkinoille myynnistä mahdollisesti saamansa tulot hyväntekeväisyyteen. Pientuotannon ylijäämää ei saa välittää sähköverkkoon muutoin kuin tasevastuullisen sähkönmyyjän välityksellä, joten hyväntekeväisyyskohde pitää määrittää sähkönmyyntiyhtiön kanssa yhdessä. Käytännössä ylijäämästä saatavan hyödyn voi kanavoida lähinnä sähkönmyyntiyhtiön hyväntekeväisyyskohteisiin. Asunto-osakeyhtiö ei saa pientuotannosta itse mitään korvausta (arvo 0 snt/kWh) ja maksaa sähköyhtiölle kuluttamastaan sähköstä.
    1. sähkönmyyntiyhtiö netottaa aurinkosähkön siten, että myyntiyhtiö vähentää ylijäämän asunto-osakeyhtiön kulutuksesta esimerkiksi kolmen kuukauden välein?
      Sopimukset ja laskutus: Asunto-osakeyhtiö ja sähkönmyyntiyhtiön välillä on pientuotannon netotussopimus. Asunto-osakeyhtiö ostaa sähkönmyyntiyhtiöltä sähköä noin 6 snt/kWh hintaan. Sähkönmyyntiyhtiö pitää rekisteriä pientuotannon määristä ja vähentää tuotannon seuraavan laskun ostettavan energian määrästä. Jos esimerkiksi elokuussa aurinkosähkön ylijäämää syntyy 100 kWh ja lokakuun laskussa asunto-osakeyhtiön sähkönkulutus on ollut 10 000 kWh, niin netotussopimuksessa ostettavaa sähköä on 9 900 kWh, koska sähkönmyyntiyhtiö on vähentänyt aurinkosähkön ylijäämän määrän yhtiön sähkön kulutuksesta.
  1. energiayhtiön omistaman voimalan, joka sijaitsee asunto-yhtiön katolla, tuottaman sähkön välittämisestä vastikkeetta osakkaiden omaan käyttöön? Asunto-osakeyhtiö ostaa voimalasta sähköä pitkäaikaisella PPA-sähkönostosopimuksella (PPA, power purchase agreement)
    Sopimukset ja laskutus: Asunto-osakeyhtiön ja energiayhtiön välillä on pitkäaikainen aurinkosähkönostosopimus. Asunto-osakeyhtiö maksaa sähköstä sopimuksessa sovitun hinnan (snt/kWh tai eur/kk). Lisäksi asunto-osakeyhtiön ja jakeluverkkoyhtiön välillä on hyvityslaskentasopimus. Asunto-osakeyhtiö maksaa hyvityslaskennasta palvelumaksua.  Jos aurinkosähköstä syntyy ylijäämää, niin se syntyy asunto-osakeyhtiölle.

Sähkön välittäminen asukkaan sähköajoneuvon latauspisteeseen


Asunto-osakeyhtiön asukkaista osa harkitsee ladattavan sähköajoneuvon hankkimista. Kiinteistön sähköjärjestelmä ja sähkömittarit ovat asennettu siten, että latauspisteet olisi kustannustehokkainta liittää asunto-osakeyhtiön kiinteistösähkömittariin (ks. kuvan 3. kytkentävaihtoehto 2), koska mittarissa on autojen lämmitystolppien johdosta isommat sulakkeet ja valmiit johdotukset parkkipaikoille. Muut kytkentävaihtoehdot tulisivat yhtiölle ja sen asukkaille paljon kalliimmaksi.

Kuva 3: Sähköauton latauspisteen kytkentävaihtoehdot: 1) latauspisteen kytkentä asukkaan sähkömittariin, 2) latauspisteen kytkentä asunto-osakeyhtiön sähkömittariin sekä 3) latauspisteen liittäminen jakeluverkkoon

Asunto-osakeyhtiön sähkömittarikytkennän tapauksessa latauspisteiden tarvitsema sähkö on välttämätöntä välittää osakkaille siten, että sähkön ostokulut tulevat yhtiön sähkösopimukseen ja sähkölaskulle.

Asunto-osakeyhtiön osakkaiden tavoitteena ja periaatteena on toteuttaa sähköautojen lataus mahdollisimman vaivattomasti sekä kustannusvastaavasti. Asunto-osakeyhtiön osakkaille on tärkeää, että sähköajoneuvojen omistajat maksavat itse ajoneuvon latauksesta aiheutuvat kulut.

Yksi osakkaistamme harkitsee kuukausiveloituksella toimivan sähköauton latauspalvelun hankkimista. Siihen on tarjolla kaksi mallia. Kuukausittainen tasaveloitus kattaa sähköajoneuvon latauslaitteet, lataussähkön, sähkön mittauksen ja laskutuspalvelun. Toisessa vaihtoehdossa latauspalvelu ei kata lataussähkön kustannuksia, vaan latauspalvelusta perittävän kuukausihinnan lisäksi  palveluntarjoaja mittaroi asukkaan käyttämän sähkön ja hyvittää sen taloyhtiölle taloyhtiön määrittämään hintaan.

Osana palvelupakettia palveluntarjoaja hyvittää asukkaan puolesta ajoneuvon sähkönkäytöstä aiheutuneet kulut, eli palveluntarjoaja maksaa asunto-osakeyhtiön tilille kuukausittain asiakkaansa sähköajoneuvon latauksesta aiheutuneet sähkökulut. Tällä tavoin asunto-osakeyhtiölle ei aiheudu osakkaan sähköauton latauksesta kuluja eikä myöskään voittoa – eli taloyhtiölle järjestely on vaivaton ja kustannusneutraali. Mikäli asunto-osakeyhtiön pitää itse periä osakkaalta sähkökulut, aiheutuu tästä ylimääräistä työtä isännöitsijälle.

Kolmas vaihtoehto olisi hyödyntää jakeluverkkoyhtiön hyvityslaskentapalvelua siten, että jakeluverkkoyhtiö hoitaa sähköajoneuvon latauspisteen alamittauksen. Tällöin hyvityslaskentaohjelmistolla voidaan vähentää laskennallisesti sähköajoneuvon lataussähkö asunto-osakeyhtiön kuluttamasta sähköstä ja siirtää tämä sähkönkulutus sähköajoneuvon omistajan sähkölaskulle alamittauksen avulla.

Kysymys 3: Onko asunto-osakeyhtiö arvonlisäverovelvollinen välittäessään sähköä asunto-osakeyhtiön kiinteistöverkon sisällä ja kiinteistön sähkömittarin kautta osakkaan sähköajoneuvon latauspisteeseen, jos

  1. osakas maksaa sopimuksensa mukaisesti palveluntarjoajalle latauspistepalvelusta ja sähköstä yhden kuukausittaisen kiinteän maksun jolloin latauspistepalvelun tarjoava yritys tilittää mittaustietojen perusteella asunto-osakeyhtiölle lataussähkön kulut osakkaan puolesta?
    Sopimukset ja laskutus: Sähköauton latauspalvelusopimus laaditaan osakkaan ja latauspistepalvelua tarjoavan yrityksen välille. Asunto-osakeyhtiö ilmoittaa osakkaalle sähkönsä hinnan, tilinumeron ja hyväksyy, että hyvitys tulee palveluntarjoajalta osakkaan sijaan osana osakkaan palvelusopimusta. Palveluntarjoaja laskuttaa osakasta palvelupaketista kuukausittain kiinteällä hinnalla. Palveluntarjoaja palauttaa osakkaan puolesta sähköauton latauksesta aiheutuneet sähkökulut asunto-osakeyhtiölle. Asunto-osakeyhtiö siis maksaa omassa sähkölaskussaan ensin osakkaan sähköauton latauskulut, ja saa tämän osuuden palautuksena myöhemmin osakkaan palveluntarjoajalta.
  2. osakas maksaa sopimuksensa mukaisesti palveluntarjoajalle latauspistepalvelusta kiinteän maksun ja sähköstä kulutuksen mukaisesti vaihtelevan maksun, jolloin latauspistepalvelun tarjoava yritys tilittää mittaustietojen perusteella asunto-osakeyhtiölle lataussähkön kulut osakkaan puolesta?
    Sopimukset ja laskutus: Sähköauton latauspalvelusopimus laaditaan osakkaan ja latauspistepalvelua tarjoavan yrityksen välille. Asunto-osakeyhtiö ilmoittaa osakkaalle sähkönsä hinnan, tilinumeron ja hyväksyy, että hyvitys tulee palveluntarjoajalta osakkaan sijaan osana osakkaan palvelusopimusta. Palveluntarjoaja laskuttaa osakasta palvelusta kuukausittain koostuen kolmesta osasta: latauspalvelun perusosasta, palveluntarjoajan mittaroiman sähkön asunto-osakeyhtiön määrittämällä hinnalla ja kilowattipohjaisesta laskutuspalvelulisästä. Palveluntarjoaja palauttaa osakkaan puolesta sähköauton latauksesta aiheutuneet sähkökulut asunto-osakeyhtiölle. Asunto-osakeyhtiö siis maksaa omassa sähkölaskussaan ensin osakkaan sähköauton latauskulut, ja saa tämän osuuden palautuksena myöhemmin osakkaan palveluntarjoajalta.
  3. Osakas maksaa asunto-osakeyhtiölle sähkö- ja mahdolliset muut latauksesta aiheutuneet kaapelointi- ja remonttikulut itse takaisin asunto-osakeyhtiölle ns. sähköajoneuvon latausvastikkeena?
    Laskutus: Asunto-osakelyhtiö arvioi asukkaan sähköauton latauksesta syntyvät kustannukset taloyhtiölle ja ilmoittaa osakkaalle kk-vastikkeen, jolla kyseiset kustannukset katetaan.
  4. Asunto-osakeyhtiön kiinteistömittarin sähkösopimus siirretään sähköauton latauspalvelun tarjoajalle. Palveluntarjoaja maksaa kiinteistönmittarin sähkölaskut sekä laskuttaa sen jälkeen asunto-osakeyhtiötä sekä sähköautoa lataajia heidän omien kulutustensa perusteella.
    Sopimukset ja laskutus: Palveluntarjoaja solmii sähkösopimuksen taloyhtiön kiinteistömittarin käyttöpaikan osalta. Palveluntarjoaja laatii palvelusopimukset asunto-osakeyhtiön ja kunkin sähköauton lataajan kanssa. Sähkönmyyntiyhtiö laskuttaa palveluntarjoajaa. Palveluntarjoaja laskuttaa puolestaan asunto-osakeyhtiötä ja sähköautoa lataajia.
  5. Jakeluverkkoyhtiön alamittarilla mitataan sähköauton latauspisteen kulutus. Jakeluverkkoyhtiö jyvittää sähköajoneuvon sähkönkulutuksen hyvityslaskennalla suoraan osakkaan sähkölaskulle, jolloin taloyhtiön ja asukkaiden laskuilla näkyy suoraan omat sähkökulut?
    Sopimukset ja laskutus: Asunto-osakeyhtiön ja jakeluverkkoyhtiön välillä on verkkopalvelu- ja hyvityslaskentasopimus. Jakeluverkkoyhtiö laskuttaa asunto-osakeyhtiötä siirto- ja mittauspalvelusta. Mittauspalvelu jyvittää kunkin osakkaan sähköauton kulutustiedot alamittauksen perusteella osaksi osakkaan olemassa olevaa sähkösopimusta, joten osakkaat maksavat osana omaa sähkösopimusta oman asunnon sekä sähköauton latauksen kuluttaman sähkön. Mittauspalvelu vähentää sähköautojen latauksen mittaustiedot asunto-osakeyhtiölle kiinteistömittarin summamittauksesta, jolloin asunto-osakeyhtiö maksaa omassa sähkölaskussaan vain kiinteistön sähkönkulutuksesta.

Asunto-osakeyhtiössä määritellään aurinkosähkön ja sähköajoneuvojen latausta koskevat toimintamallit ja toteutetaan hankinnat sen jälkeen, kun arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu on saatu. Ennakkoratkaisua hyödynnetään myös FinSolar-hankkeen tutkimuksessa ja tiedotuksessa. Kiitämme ennakkoratkaisusta etukäteen.

As Oy Tiedonkaarenportti, Oulu

The housing company in Helsinki, Finland tests a new solar community IT service

Photo credit: HSSR Oy

Highlights

  • Under current Finnish regulation, grid fees and electricity taxes apply to the electricity generated by housing companies within their property grid.
  • The housing company Haapalahdenkatu 11 is testing a smart metering IT service that enables residents to share the generated solar electricity.
  • In deciding whether to invest in the solar PV system, environmental motives of the housing company members dominated the decision-making process.
  • Key success factors were project leaders’ enthusiasm and determination.
  • The test model is promising but regulatory changes are required to make it more economically attractive for real-life conditions.

Background information

In Finland, there are approximately 2.6 million citizens living in 90,000 housing companies and 142,000 apartment buildings or terraced houses. Currently, renewable energy incentives such as investment grants, feed-in-tariffs or tax deductions are not available for housing companies or for any kind of residential buildings. Investment grants in Finland are only available for companies and municipalities.

The Limited Liability Housing Company Haapalahdenkatu 11 is located in Pikku-Huopalahti neighborhood in Helsinki. The two building complex consists in total of 24 apartments and 56 residents. It is taking part in the FinSolar pilot project lead by Aalto University to test a solar community IT service that enables its residents to share the electricity produced by a PV system through their property grid. FinSolar obtained a special permission from the Finnish Energy Authority, Ministry of Economy and the Employment and Financial Ministry. This permission was to test the solar community IT-service from 2017 to 2019 in cooperation with two Finnish Distribution System Operators (DSOs), some housing companies, and other stakeholders.

Brief description of what was done

In 2017, the housing company made an investment in a solar PV system in connection with the roof renovation. The solar power system has an output of 8,7 kWp and includes 33 panels and a 12,5 kWp inverter. The size of the inverter is larger than the power output for the future scalability of the solar PV system. Initially, the solar PV plant was intended to produce electricity only for the common parts of the building, e.g. yard lights, elevator, laundry room, etc. The opportunity to join FinSolar as a pilot case for community energy production emerged after the apartment owners had started discussions about the possibility to install a solar PV system.

Project champions and motivations

The main project champions were two residents who were part of the housing company’s board. They had a strong motivation to reduce the environmental impact of their residence. In addition, they had become familiar with solar PV technology at their place of work. Before starting the project, the two champions were also inspired and encouraged by a local solar energy advocate and expert. During the implementation phase, a project manager from HSSR Oy played a key role in providing them with the needed expertise.

Project supporters’ were motivated to join the FinSolar project as they had a desire to set a good example for other housing companies in Finland and to help remove legislative obstacles for similar community energy initiatives. Even without the opportunity to join FinSolar, the majority of the housing company’s residents would have still decided to make the solar PV investment. Therefore, the opportunity to join FinSolar influenced only the investment decision, which was to purchase a larger PV system. By doing so, the generated electricity could go beyond communal spaces, allowing residents to also benefit from it in their own apartment.

Decision making process

The shareholders needed to decide in the housing company’s general meeting regarding the solar PV investment and the participation in the FinSolar pilot project. Shareholders had different views and therefore it was difficult to reach a consensus. Furthermore, project opponents raised arguments against the profitability of the investment. The project opponents also considered the testing of a new model too risky, as it could have been non-compliant with the Finnish legislation after the end of the FinSolar project. On the other hand, the project leaders and supporters inside the housing company emphasized the importance of acting for the environment. Eventually, the decision was made by a vote.

Since the project was expected to reduce the general costs and the amount of needed capital was not so big, most of the residents did not see the low profitability of the investment as an obstacle so they voted in favor of the solar PV investment.

Ownership model adopted

The solar PV plant is owned by the residents through the Limited Liability Housing Company. In these companies, the number of shares that apartment owners hold depends on the apartment size and their payments to the common investments which are proportional to the shares. The solar PV plant is paid and owned by the residents in relation to their number of shares in the housing company. Therefore, the smart metering IT-service has a calculation algorithm that distributes hour by hour the solar electricity production to the apartments according to their size and percentage of shares.

Financing and economic viability

The cost of the system was approximately 13,000 € including 24% value added tax (VAT). The net present value (NPV) of the investment is approximately 5,000 €, the payback period of 21 years and the solar electricity production cost is about 8,7 ¢/kWh with an expected system lifetime of 30 years. The investment was financed with a bank loan.

Project implementation

Commissioned by the housing company, the roof renovation and solar PV system purchase was carried out by HSSR Oy company who specialize in renovation projects. All phases of the project implementation including permitting, tendering, supervising the installation works, etc. was covered by HSSR Oy. The IT service needed to allocate the solar power shares that were provided by the local Distribution System Operator (DSO) Helen Sähköverkko Oy. The housing management company Talohallinta Oy took care of all the contracts and paperwork. As a result, the project was very easy for the residents – they only had to make the decision on whether or not to invest in the solar PV system.

Project benefits

After the first year having solar panels in place, the housing company had made savings in the common electricity bills. This was felt as an encouraging result leading some of the residents to use the savings to purchase more plants for the gardens.

Barriers

Currently residents of the housing companies throughout Finland cannot produce solar electricity for self-consumption in an economically feasible way. The electricity market regulation does not enable the sharing of the solar electricity inside the property grid. Distribution grid fees and electricity taxes apply even when solar electricity circulates inside the apartment building through DSO’s smart meters. Consequently, once the FinSolar project is concluded residents of the housing company are at risk of not being able to use 20% of their solar PV production for self-consumption.

The Measurement Instrument Directive (MID) is another barrier for community energy IT services. According to the directive, consumers should be able to monitor directly from the smart meter’s display measurement values that are used as a basis of their electricity billing. Currently smart meters in Finland do not display hour-by-hour electricity consumption or production values.

In addition, the value added tax (VAT) procedures present a challenge as housing companies are required to report any surplus solar electricity sales (even 1 €/year) to VAT register. This bureaucracy increases housing companies’ financial administration expenses by a minimum 500 €/year, hampering the profitability of the solar investment. Housing company Haapalahdenkatu 11 is currently looking into alternatives to VAT registration such as selling their surplus solar electricity for free (0 ¢/kWh) to their electricity provider.

Main lessons learned

  • It is important to have determination and remain motivated to carry out a project and not be afraid if some vocal community members oppose it.
  • The majority of the community members can still support a project even though they are silent during the meetings in which the investment is discussed.
  • One should find the right partners that can help in completing a project, e.g. local DSO, project managers, companies specializing in roof-renovation, energy experts, and local community energy champions.

Project champions’ recommendations to policymakers

  • It is important to remove regulatory barriers so that housing company residents can produce solar energy for self-consumption.
  • Incentives, such as investment grants or low-interest loans could make investment decisions easier.

Authors

Karoliina Auvinen and Salvatore Ruggiero
Aalto University School of Business, Helsinki, Finland

Published in September 2018. Original case story and other community energy cases can be found in Co2mmunity.eu website. 

Sources

Taloyhtiöiden osakkaille suunnatun aurinkosähkökyselyn tulokset: kiinnostus erittäin suurta

Aalto-yliopisto toteutti asunto-osakeyhtiöiden osakkaille suunnatun aurinkosähkökyselyn osana FinSolar, Smart Energy Transition ja CO2mmunity -hankkeita 29.5.-23.8.2018. Kyselyä levitettiin sosiaalisen median kanavissa (Facebook, Twitter, LinkedIn) verkostojen kautta sekä Smart Energy Transition -hankkeen ja Kiinteistöliiton uutiskirjeiden kautta.

Vastauksia kyselyyn tuli yhteensä 466, joista tuloksissa on mukana 459 vastausta (tuloksissa ei huomioitu taloyhtiön vuokralaisten tai omakotitaloasukkaiden vastauksia). Vastaajissa oli mukana:

  • osakkeenomistajia 447
  • asukkaita, jotka ovat samaa ruokakuntaa osakkeenomistajan kanssa 10
  • isännöitsijöitä 7
  • taloyhtiön hallituksen edustajia 193, joista puheenjohtajia 76, hallituksen jäseniä 115 ja hallituksen varajäseniä 2

Tulokset

Lataa esitys tästä pdf-muodossa: Aurinkosahkokysely taloyhtion asukkaille_yhteenveto_Auvinen_30082018

Aalto-yliopiston tiedote: Lähes puolet taloyhtiöiden asukkaista haluaisi hankkia aurinkosähköä – yleistyminen vaatisi lakimuutoksen

Co2mmunity promotes solar community energy projects

Co-producing and co-financing renewable community energy projects

Co2mmunity in a nutshell

Aim: Support citizens to co-finance, co-develop, and co-operate sustainable energy projects.
Budget€ 3.15 million, thereof € 2.45 million from the European Union (European Regional Development Fund)
Project period: October 2017 to September 2020
Lead PartnerKiel University, Working Group Economic Geography

Aalto University School of Business is part of the Co2mmunity consortium, that has in total 14 partners from 8 different countries in the Baltic Sea Region. In each partner region, Co2mmunity project will promote community energy initiatives and manage renewable energy cooperative partnership RENCOPs. 

Aalto team’s role is to coordinate the collection of community energy case studies across the partner countries and develop a synthesis report on the current community energy situation in the region. It will showcase success factors of community energy projects that are transferable across contexts. Aalto University will also participate in writing white papers for public stakeholders.

More information: 
Project Manager, researcher, M.Sc. (Eng.) Karoliina Auvinen, karoliina.auvinen@aalto.fi, +358 50 462 4727
Postdoctoral Researcher, PhD Salvatore Ruggiero, salvatore.ruggiero@aalto.fi, +358 50 435 9025

Overview

 

Kestääkö katto aurinkovoimalan? – katso tarkistuslista

Aurinkovoimaloiden kestävä rakentaminen – hankinnassa huomioitavia asioita

Aurinkovoimaloiden lukumäärä kasvaa vuosi vuodelta ja asennuksiin liittyviä tietopaketteja löytyy useita yksinkertaisellakin google-haulla. Ala on lähtenyt liikkeelle luonnollisesti sähkötekniikka edellä, jonka vuoksi useimmat oppaat eivät juurikaan käsittele aurinkovoimaloihin liittyvää rakennustekniikkaa. Oppaista löytyy ennemminkin avut paneeliteknisiin asioihin kuten sijoituksiin, suuntauksiin ja asennuskulmaan sekä sähköteknisiin osiin ja niiden liityntöihin.

Näistä lähtökohdista syntyi tarve rakennustekniselle diplomityölle. Teos kokoaa yhteen aurinkovoimaloiden rakennustekniset ominaisuudet sekä avaa laajemmin rakentamisen yhteydessä esiintyviä lauseita, kuten ”vedeneristyksestä on huolehdittava” ja ”katon kantavuus on varmistettava”.

Käyttöikä

Aurinkovoimaloiden rakennustekniikassa on hyvä lähteä liikkeelle rakennusalustan, useimmiten katon, käyttöiän tarkastelusta. Onko huoltotoimenpiteet suoritettu ja katon käyttöikä säilynyt odotuksien mukaisena tai onko tulevaisuudessa tiedossa isompia remontteja? Eli vastaako katon jäljellä oleva käyttöikä aurinkovoimalan oletettua 25 vuotta? Yläpohjarakenteen käyttöiäksi lasketaan useimmiten 25-50 vuotta ja vesikatteelle jopa 50 vuotta rakenteesta riippuen. Katteen todellinen kunto on hyvä kuitenkin tarkastaa kohteen katselmuksella.

Kantavuus

Asuinrakennusten kattojen kantavuus on useimmiten riittävä, mutta pystyttävä silti todistamaan. Kokemukset ovat osoittaneet, että erityisesti pientalojen kattoina käytettään jykevämpiä rakenteita, kuin mitoituksen perusteella olisi tarpeen. Lisäksi asuinrakennusten katoille sijoitettavat paneelimäärät ovat monesti vain 1/3 kattopinta-alasta. Tilanne on toinen puolestaan tasakattoisilla toimitilarakennuksilla, joiden pitkien jännevälien ja lähes koko kattopinta-alalle kertyvän lisäkuorman (aurinkovoimala + kinostuva lumi) vuoksi kantavuus tulee tarkistaa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää myös ennen 70-lukua suunniteltuihin toimitilarakennuksiin, koska siihen aikaan muun muassa lumikuormat on laskettu nykyisiä mitoitusvaatimuksia puolet pienemmillä arvoilla. Tästä johtuen kantavuuden tarkistavat laskelmat ovat välillä osoittaneet, että rakennuksen katto tulisi vahvistaa, ennen kuin sen päälle olisi turvallista asentaa aurinkovoimalaa.

Katon kantavuus on tehokkainta varmistaa rakennuksen rakennesuunnittelijalta, mikäli se on vain mahdollista. Muutoin ulkopuolinen rakennesuunnittelija tarkistaa aurinkovoimalan tuoman lisäkuorman kantavuuden esimerkiksi mitoittamalla rakenteen uudelleen tarkoilla arvoilla. Yksi tapa voi olla myös tarkistaa katon alkuperäisessä mitoituksessa huomioidut varaukset (kg/m2) ilmanvaihtokoneille tai muille kattoon tulleille ripustuksille. Mikäli näitä niin sanottuja kattoripustusten varauksia ei ole käytössä kuin murto-osa suunnitellusta, voi sieltä löytyä aurinkovoimalan tuoman lisäkuorman kantavuus.

Vedeneristys ja katon pehmeys

Vastuullisimmat aurinkovoimaloiden toimittajat osoittavat tarjouksissaan automaattisesti vedeneristystavan, mikäli asennus vaatii läpivientejä kattorakenteisiin. Yleisimmin käytetään kumitiivisteitä läpiviennin ympärillä sekä bitumikerrosten lisäämistä. Bitumikerroksien ja muovimattojen lisääminen on suositeltavaa myös telineprofiilien ja kaapelihyllyjen jalustojen alle, joiden terävät reunat voivat vahingoittaa erityisesti bitumikattoa.

Lisäkerrokset parantavat katon kestävyyttä myös painumien kohdalla, joihin kertyvä vesi ja roskat lisäävät mikrobikannan kasvua, joka hiljalleen vahingoittaa bitumikatetta. Erityisen pehmeillä katoilla myös telineprofiilin leveyttä voidaan tapauskohtaisesti suurentaa, jotta aurinkosähköjärjestelmän paino jakautuu suuremmalle alalle ja painumat pienenevät.

Ihanteellisinta olisi sijoittaa telineprofiilit vesien juoksusuuntien eli kattokaatojen suuntaisesti. Mikäli se ei kuitenkaan ole mahdollista, tulisi kattopinnalla makaavat telineprofiilit katkaista muutaman metrin välein. Osien väliin tulee jättää vähintään muutaman senttimetrin levyinen rako, jotta vesi ja roskat pääsevät kulkemaan kattokaivoihin, eivätkä kerry telineprofiilien vierustoille. Myöskään kattokaivoja ei saa peittää järjestelmän osille, jotta niiden toimivuus ei esty ja niiden huoltotoimenpiteet on mahdollista suorittaa.

Työmaatoiminta

Suuret kattopinnat ovat houkuttelevia varastointialustoja, mutta kattoa ei saisi käyttää varsinaisena työmaa-alustana. Ylimääräistä kulkua katolla tulisi välttää eikä katolle tule säilöä työvälineitä ja järjestelmän osia. Nämä voivat aiheuttaa riskin katon kantavuudelle tai vahingoittaa kattopintaa putoillessaan tai siirtyessään tuulen vaikutuksesta. Tuulen vuoksi myös painoperusteisessa asennuksessa on painojen paikalla pysyvyys varmistettava, jotta painot eivät putoillessaan/siirtyessään riko katetta.

Paloturvallisuus

Tuuletusvälillä on merkitystä paneelien hyötysuhteeseen, mutta myös katon kestävyyteen. Tuuletusväli mahdollistaa lumen ja roskien kulkeutumisen pois paneelien alta. Roskien kertyminen paneelien alle voi Suomessakin aiheuttaa tulipalovaaran. Lisäksi paloturvallisuussyistä tulee rakennuksen reunoille jättää vähintään metrin kulkutila huoltotoimille sekä palokunnalle. Samaa metrin sääntöä on tarpeen käyttää myös savunpoistoluukkujen läheisyydessä, jottei niiden toiminta esty. Aurinkovoimalasta tulee lisäksi tiedottaa palokuntaa, ja järjestelmän osat on merkittävä selkeästi tarroin. Palokunnalle tulee ilmoittaa muun muassa kulkuväylät sekä aurinkovoimalan irtikytkennän sijainti.

Materiaalit

Järjestelmän teline- ja kiinnitysosien tulisi olla samaa materiaalia, jotta galvaaniselta korroosiolta vältyttäisiin. Mikäli osissa on käytetty eri metalleja, ne alkavat jalousasteisiin perustuen syövyttämään toisiaan, jolloin osien käyttöikä luonnollisesti laskee.

Yhteenveto

Kuten tekstistä huomataan, selkeitä yleistyksiä on hyvin haastava tehdä. Kattorakenteet ovat eri kohteissa erilaiset, kuten myös aurinkosähköjärjestelmät, joten kokonaisuus on jokaisessa kohteessa erilainen. Laitetoimittajat ovat kuitenkin alansa ammattilaisia ja osaavat suositella optimaalisimmat kokonaisuudet jokaiselle kohteelle.

Alle on vielä koottu tarkistuslistaksi tärkeimmät pointit tästä tekstistä. Tarkempi listaus on diplomityön liitteenä 1. Nämä asiat huomioimalla aurinkovoimalan hankinnassa, voi huolettomammin nauttia säällä kuin säällä investoinnistaan uusiutuvaan energiaan!

Tarkistuslista:

  • Käyttöiät
  • Kantavuus, erityisesti toimitilarakennukset
  • Vedeneristys
  • Telineprofiilien suunta suhteessa kattokaatoihin
  • Katon pehmeys
  • Tuuletusväli
  • Kattokaivojen ja savunpoistoluukkujen toiminta ei esty
  • Muuta: metallien jalousasteet, painojen paikallapysyvyys, kulkuväylät

Kiitokset mielenkiinnosta ja vastuullisesta asenteesta kohti aurinkovoimaloiden kestävää rakentamista!

Kirjoittaja:

Diplomi-insinööri Krista Jaatinen

Päivitetty: 26.4.2017

Lisätietoja:

Jaatinen Krista. 2016. Diplomityö: Aurinkovoimaloiden rakentamisen tehostaminen. Tampereen teknillinen yliopisto. Saatavissa: https://dspace.cc.tut.fi/dpub/bitstream/handle/123456789/24192/Jaatinen.pdf?sequence=3

LOASissa energiatehokkuus on osa asumiskokemusta

Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö LOAS:n kohteina tässä tutkimuksessa on neljä kerrostaloa, joissa kaikissa on hankkeen kannalta mielenkiintoisia energiaratkaisuja. Talot sijaitsevat yhdessä korttelissa, yliopiston kampusalueella. LOAS on panostanut merkittävästi rakennusten energiatehokkuuteen (http://www.loas.fi/fi/energiatehokkuus-osa-asumiskokemusta), ja asennetuista aurinkopaneeleista on positiivisia kokemuksia (http://yle.fi/uutiset/3-7960174).

Loasin Timppa (Laserkatu 1 C, http://www.loas.fi/fi/loasin-timppa) on vuonna 2016 valmistunut opiskelijakerrostalo, jonka kerrospinta-ala on 7 023 krsm2 ja jossa on 163 asukasta. Talon päälämmönlähde on maalämpö (260kW) ja lämmön priimaus tehdään kaukolämmöllä. Maalämmön ja kaukolämmön yhdistelmä tuoman joustavuuden mahdollisuuksia tarkastellaan osana tätä kokeiluhanketta. Talossa on myös mahdollisia tulevia aurinkosähköinvestointeja silmälläpitäen suorat varaukset aurinkosähköasennuksiin. Lisäksi, toisin kuin opiskelija-asunnoissa yleensä, asukkailla on omat sähköliittymät ja vesi laskutetaan kulutuksen mukaan.

Loasin Seppo (Skinnarilankatu 28 G, http://www.loas.fi/fi/loasin-seppo) on vuonna 2013 valmistunut talo, jonka kerrospinta-ala on 3 070 krsm2 ja asukasmäärä 72. Talossa on 9 kW aurinkosähköjärjestelmä, jonka tuotantotilastoja voit seurata täältä (https://www.sunnyportal.com/Templates/PublicPageOverview.aspx?page=dd8ff11b-527b-4a97-b904-4ee730b040bc&plant=0f9ff4cb-b6d3-4930-816b-059027fbee3a&splang=en-US). Tässäkin talossa on asukkailla omat sähköliittymät ja vesi laskutetaan kulutuksen mukaan.

Skinnarila 1, osoitteessa Skinnarilankatu 28 (http://www.loas.fi/fi/skinnarila-1) on vuonna 1985 valmistunut ja vuonna 2008 perusparannettu talo, jossa on 104 asukasta, ja jonka kerrospinta-ala on 3 780 krsm2. Talon lämmityksessä käytetään kaukolämmön rinnalla ilma-vesilämpöpumppuja, joiden huipputeho n. 130 kW. Siten myös tässä kohteessa on mielenkiintoinen lämpöpumpun ja kaukolämmön yhdistelmä.

Lasepuisto (Laserkatu 3, http://www.loas.fi/fi/laserpuisto) on rakennettu vuonna 1992 ja sen kerrosala on 2 832 krsm2, asukkaita puolestaan on 94. Talossa on laajat lämpötila-anturoinnit asunnoissa ja lämmönsäädössä hyödynnetään sääennusteita.

 

Kirjoittanut

Professori Samuli Honkapuro
Lappeenrannan teknillinen yliopisto
18.4.2017