Aihearkisto: Yleistä

Oikeustieteen gradu selvitti: Onko sähkön pientuotannon nettolaskutus mahdollista vai ei?

Sähkön pientuotannon kannattavuuden parantamiseksi on esitetty erilaisia lainsäädännöllisiä keinoja. Yhdeksi keinoksi on esitetty nettolaskutusta, jolla tarkoitetaan sähkön käyttökohteeseen sähköverkosta otetun sähkön eri hintakomponenttien eli sähköenergian hinnan, siirtomaksujen ja verojen kompensoimista sähkölaskussa toisena ajankohtana verkkoon syötetyllä sähköllä. Nettolaskutuksella tarkoitetaan pääasiassa sähkökaupan aikayksikköä pitempiin aikajaksoihin kohdistuvaa pientuotannon netotusta. Spot-markkinan nykyinen aikayksikkö on tunti ja jatkossa vartti.

Gradu tutkii sähkön eri hintakomponenttien nettolaskutuksen juridista toteuttamiskelpoisuutta nykylainsäädännön kannalta. Tutkimus on oikeusdogmaattinen eli tutkimuksen ja tulkinnan kohteena on säädetty oikeus. Pääasiallisena tutkimus- ja taustamateriaalina käytetään Suomessa ja Ruotsissa tehtyjä aikaisempia selvityksiä nettolaskutuksesta, sekä niistä annettuja eri tahojen antamia lausuntoja. Tutkimuksessa tehdään myös de lege ferenda -kannanottoja eli otetaan kantaa siihen kuinka lainsäädäntöä tulisi muuttaa, jotta nettolaskutus voitaisiin toteuttaa tulevaisuudessa.

Tutkimuksessa päädytään johtopäätökseen, että joltain osin nettolaskutus on mahdollista toteuttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa. Kaikkien komponenttien nettolaskutus ei ole mahdollista ja keskeiseksi esteeksi muodostuu harmonisoitu EU-lainsäädäntö.

Eritellysti eri komponenttien osalta tutkimuksessa päädytään seuraaviin johtopäätöksiin:

Sähköenergian osalta laki ei estä, että sähkön hinnasta sähköenergian komponentti hyvitetään sähkön pientuottajalle, kun pientuottaja syöttää sähköverkkoon tuottamaansa sähköä.

Sähköveron nettolaskutus vaikuttaa vaikealta toteuttaa, sillä energiatuotteiden valmisteverotus on pitkälti harmonisoitu Euroopan unionissa. Tämä asettaa reunaehdot, jonka puitteissa jäsenvaltion tulee asettaa sähköverotuksensa. Oikeastaan kaikissa Suomessa tehdyissä selvityksissä on tultu poikkeuksetta siihen lopputulokseen, ettei sähköveron nettolaskutus ole mahdollista EU-oikeuden takia. Missään ei ole kuitenkaan pohdittu mahdollisuutta hakea kansallista poikkeusta, jonka energiaverodirektiivin 19 artiklan ensimmäinen kohta mahdollistaa. Tällaisen vaihtoehdon mahdollisuutta ei tiettävästi ole Suomessa edes tutkittu, kuten ei myöskään energiaverodirektiivin 15 artiklan käyttöä. Ennen kuin tehdään johtopäätös sähköveron nettolaskutuksen mahdottomuudesta, tulisi siis varmistua 15 ja 19 artiklan käyttökelvottomuudesta. Sähköveron nettolaskutus vaikuttaa potentiaalisesti siis mahdolliselta.

Arvonlisäveron nettolaskutus ei ole mahdollista, koska laki yksiselitteisesti kieltää hintojen ja verojen netottamisen myytäessä ja vaihtokauppatilanteissa, mistä nettolaskutuksessa on asiallisesti juuri kysymys.

Siirtomaksun nettolaskutus on mahdollista ja voidaan toteuttaa. Se koskisi tällöin siirtomaksun muuttuvaa komponenttia ja voisi mahdollistaa netottamisen kokonaisuudessaan, jolloin pientuottajan maksettavaksi tulisi vain ostetun ja myydyn sähkön erotuksena saatavan energiamäärän siirtomaksu.

Gradu on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201709295427

Kirjoittaja:

Aki Aapio, OTM
Kirjoittaja on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta lokakuussa 2017
aki.aapio@gmail.com

Blogi julkaistu: 14.12.2017

Oletko valmis aurinkoenergian tuloon?

solarpvpaneeliAurinkoenergia sopii erinomaisesti osaksi Suomen energiapalettia. Lappeenrannassa ja Frankfurtissa aurinkoenergiaa voi tuottaa yhtä paljon, joten Suomi on pohjoisesta sijainnistaan huolimatta hyvä aurinkoenergiamaa.

Saanto tietenkin painottuu valoisalle kaudelle, mutta tulevaisuuden puhtaassa energiajärjestelmässä vuositasolla aurinkoenergiaa täydentävät luontevasti tuulivoima, bioenergia, vesivoima, lämpöpumput ja energianvarastointi. Aurinkoenergiaratkaisuista tulee yhtä luonnollinen osa rakennuksia kuin ilmanvaihtojärjestelmistä.

Energiateollisuuden kuluttajatutkimuksen mukaan 90 prosenttia suomalaisista haluaa lisätä aurinkoenergiaa. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa on käynnistynyt yli 50 yhteistyökumppanin kanssa Suomen aurinkoenergialiiketoiminnan vauhdittamiseen tähtäävä FinSolar-hanke. Hankkeen laaja kumppaniverkosto osoittaa, että aurinkoenergia kiinnostaa sekä kysyntä- että tarjontapuolella.

Aurinkoenergian hinta on laskenut merkittävästi viime vuosina. Kuntien uudisrakennuksissa takaisinmaksuaika sähkön nykyhinnoilla laskettuna on nyt tasoa 8–13 vuotta, kun aurinkopaneelit toimivat ainakin 30 vuotta. Takaisinmaksuaika ei ole kuitenkaan oikea mittari investoinnin kannattavuuden arvioimiseen sähkönhinnan vaihtelun takia. Kannattavuutta tulisi ennemmin tarkastella sijoitetun pääoman tuoton tai kiinteistön arvon perusteella, koska aurinkoenergia kohentaa yleensä rakennuksen ympäristöluokitusta ja energiaomavaraisuutta. Tuoreita hintatasoja ja kohde-esimerkkejä kootaan parhaillaan projektissa, joten lisää tietoa aiheesta on luvassa.

Rakennuksiin integroitava aurinkoenergia kannattaa mieltää energiatehokkuustoimenpiteeksi, koska aurinkoenergian avulla voidaan vähentää kiinteistön ostoenergian tarvetta sekä siten pienentää energialaskua.

Aurinkokeräimillä voidaan uudis- ja korjauskohteissa korvata myös julkisivu- ja vesikaterakenteita. Talotekniikan osaajat ovat aurinkoenergian laadukkaassa suunnittelussa ja toteuttamisessa keskeisessä roolissa, joten osaamiseen kannattaa panostaa. Oikea suunnittelu osana muuta talotekniikkaa luo lisäarvoa ja mahdollistaa aurinkoenergian toteuttamisen kannattavasti.

Tuontienergiaan menee rahaa Suomesta kahdeksan miljardia euroa vuosittain – suurin osa Venäjälle fossiilisiin polttoaineisiin. Rahoja kannattaisi ennemmin käyttää kotimaiseen puhtaaseen energiaan. Aurinkoenergian kotimaisuusaste on korkea. Mikkelissä valmistetaan aurinkolämpökeräimiä ja –paneeleita sekä Saloon on suunnitteilla uusi aurinkopaneelitehdas.

Ilmastonmuutoksen näkökulmasta puhdasta energiaa tulisi lisätä pikavaihteella joka puolella maailmaa, myös Suomessa. Ilmastovastuu tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että Suomessa siirrettäisiin fossiilisten polttoaineiden tuonnista joka vuosi noin 0,5 miljardia euroa puhtaan energian ja älykkään energiankäytön investointeihin.

FinSolar -hankkeessa keskitytään pitkälti ratkomaan haasteita, jotka jarruttavat parhaillaan aurinkoenergiainvestointien toteuttamista Suomessa. Kunnille ja taloyhtiöille kehitetään hankkeessa uusia toiminta- ja rahoitusmalleja. Samalla tunnistetaan lainsäädännöllis-hallinnollisia esteitä sekä laaditaan niihin ratkaisuehdotuksia. Kotimarkkinat ovat viennin kannalta tärkeä alusta uusien liiketoimintakonseptien, teknologioiden ja osaamisen kehittämiseksi.

FinSolar -hanketta rahoittaa Tekes ja se kestää vuoden 2015 loppuun. Hankkeen tuotoksia voi seurata verkkosivuilla osoitteessa laica.fi/finsolar-hanke.

 

Kirjoittaja:

DI Karoliina Auvinen

Aalto-yliopiston FinSolar-hankkeen projektipäällikkö

 

Kirjoitus on julkaistu Talotekniikka-lehden POPNIITTI-palstalla numerossa 7/2014